perjantai 7. marraskuuta 2014

VOIKO KAIKKEA VALVOA?



Salossa tapahtunut iäkkään ihmisen kuolema, jota poliisi tutkii murhana, on saanut monet ihmiset pohtimaan, kuinka tuollainen hirmuteko on mahdollinen. Eikö toimia valvo kukaan? on kysymys, joka on saattanut pyöriä aika monen päässä.

Selvää on, että Suomen kaltaisessa sivistysmaassa erilaisissa asiantuntijatehtävissä toimivilla ihmisillä pitää olla kunnollinen ja rehellisesti hankittu koulutus, oli sitten kyse lääkäristä, sairaanhoitajasta tai juristista. Sosiaali-ja terveydenhuollon alalla tutkintoja valvoo Valvira. Valitettavasti myös Suomessa on jouduttu toteamaan, että enää ei meilläkään voi luottaa ihmisten rehellisyyteen näissä asioissa. Erityiseksi haasteeksi muodostuvat ulkomailla suoritetut opinnot, joita ei vanhassa maailmassa noteerattu oikeastaan ollenkaan. Nyt on EU-säädöksiä ja muita paragrafeja, joiden soveltaminen ei aina ole sunnuntaikävely, ja virheitä sattuu, kuten on huomattu.

Tutkintoja suurempi kysymys on valvonnan laajuus. Kun jotakin ikävää tapahtuu, median ensimmäinen kysymys on: kuka laiminlöi valvonnan? Kysymys on aiheellinen, mutta valitettavan usein kunnon vastausta ei ole antaa, koska monia toimintoja on käytännössä mahdoton valvoa.

 Otetaan esimerkiksi Salon tapaus. Kyseessä oli kotipalveluyritys, joka jatkoi uhrin luona käyntejään vielä sen jälkeenkin, kun Salon kaupunki oli vaihtanut palvelun tuottajaa. Vanhojen ihmisten hyväksikäyttö on helppoa: he ovat usein ystävällisiä ja päästävät ihmisiä luokseen silloinkin, kun avun tarvetta ei ole. Kyynisesti voisi sanoa, että täysin varmasti tuollaista yritystoimintaa voi valvoa vain, jos palvelun antajan mukana kulkee aina tarkastaja. Ja silloinkin pitää muistaa, että ihmisten koteihin ei millään valvontaviranomaisella ole asiaa.

Mietittäessä erityisesti vanhusten oikeusturvaa, ei voi koskaan ylikorostaa aikuisten lasten ja muiden omaisten roolia. Vain heillä on juridiset ja käytännön mahdollisuudet valvoa, kuinka erilaiset palvelujen myyjät toimivat. Valitettavan monen kohdalla lapset asuvat vanhemmistaan kaukana ja vastuun kantaminen on vaikeaa. Mutta kovin usein on kyse myös välinpitämättömyydestä. Tervehdyskäynti mummolaan jää unhoon, kun pitää mennä mökille, pelaamaan golfia tai metsälle. Ihmisten on syytä miettiä, kumpi oikeasti on tärkeämpää, oma huvi vai mummon tai paapan turvallisuus.

Luin joku aika sitten Verohallinnon pääjohtajan haastattelun. Hän kertoi verottajan keskittävän lähes kaiken valvonnan riskikohteisiin. Yhteiskunnan pehmopuolella tuollainen keskustelu on vielä käymättä. Poliitikot ja virkamiehet antavat kovin helposti ymmärtää, että kaikkea voidaan valvoa, vaikka todellisuus on aivan muuta. Lounais-Suomen aluehallintovirastossa on edelläkuvatunlaiseen valvontaan vuosittain käyttää 2 henkilötyövuotta ja ihmisiä alueellamme on yli 700 000. Eli yhtälö on täysin mahdoton.

On korkea aika aloittaa keskustelu siitä, mitä valvotaan, koska nykymalli sutii sinne tänne ja järjestelmä rapautuu potentiaalisen valvonnan määrän kasvaessa koko ajan resurssien mennessä aivan toiseen suuntaan. Kyse on vaikeasta pähkinästä, mutta siihen on vain uskallettava käydä käsiksi.
  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti