Tulevana sunnuntaina äänestetään Suomeen uudet kunnan/kaupunginvaltuustot. Vaalimainontaa ja ehdokkaiden näkyvyyttä on ollut paljon vähemmän kuin aikaisemmin. Vaalirahasotkut ovat tehneet potentiaaliset maksajat pelokkaiksi eikä mikään ihme, onhan tuen antamisesta tehty ainakin moraalisessa mielessä kriminalisoitu teko. Nykytilanteessa on hyvää ja huonoa. Varmasti kaivattiin sivistyneempiä pöytätapoja, mutta kun mainostaminen on vähäistä, etulyönnissä ovat vanhat parrat, ja uusien ehdokkaiden on aikaisempaa vaikeampaa lunastaa paikkansa.
Eniten palstatilaa julkisuudessa ovat nykymaailman tyylin mukaisesti saaneet erilaiset riidat ja pikkuskandaalit. Perussuomalaisten Juha Väätäinen teki mittavan vaalikiertueen ympäri maata, mutta ei itse ruvennut ehdokkaaksi kun syntyi riitaa oman puolueen puheenjohtajan ja helsinkiläisen kenttäväen kanssa. Joidenkin ehdokkaiden taustoista on paljastunut kummallisia asioita tai mielipidekirjoituksia, joita on sitten pitänyt selittää parhain päin.
Ehdokkaaksi rupeaminen nykyisessä keskusteluilmapiirissä ei ole yksiselitteinen juttu. Kuntapoliitikko voi joutua monenlaisen riepottelun kohteeksi. Keskustelupalstoilla valtuutettuja herjataan nimimerkkien takaa ja monet saavat jopa uhkauksia, jos eivät toimi joidenkin haluamalla tavalla.
Eikä lehdistössä pääse yhtään helpommalla. Palstatilaa saavat helpoiten eri sortin egoistit. Sankareiksi julistetaan usein sellaiset kuntapoliitikot, jotka toimivat omapäisesti ja jotka yhteistyön sijasta haluavat repiä ja riidellä. Ja usein he ajavat asioita, joissa edunsaajina ovat he itse tai lähipiirinsä, sukulaiset tai kunnan/kaupunginosa.
Tavallinen ihminen, kunnallispolitiikan rivivaltuutettu, alkaa olla kirosana. Ei ole muotia olla harkitseva ja yhteistyökykyinen. Onko kuntapolitiikassa käyttöä sellaisella ihmisellä, joka ajattelee, että valtaosa virkamiehistä on vastuuntuntoisia ihmisiä, jotka valmistelevat asioita parhaansa mukaan. Tai että kuntaa ei hallitse korruptoitunut valtaklikki, vaan kuntayhteisö muodostuu ihan perusrehellisistä virkamiehistä ja aivan tavallisista yrittäjistä, palkansaajista ja eläkeläisistä.
Pilkan sijasta meidän tulisi arvostaa näitä rivivaltuutettuja. Heidän kaltaistensa ihmisten ansiosta suomalainen kuntahallinto on ainakin toistaiseksi ollut maltillista ja kehittyvää.
Mennyt viikko:
Maanantai: Aluehallintovirastoon kävi tutustumassa keskustan kansanedustaja Annika Saarikko. Olkaa päättäjät yhteydessä. Olen huomannut, että toimintojamme ei tunneta kovinkaan hyvin ja esittelemme niitä mielellämme. Iltapäivällä askartelin virastobyrokratian muodossa. Illalla turkulaisen jalkapallokauden huippuhetki TPS-Inter. Tasapeli vain tarkoitti sitä, että mestaruus taitaa luiskahtaa HJK:lle.
Tiistai: Melkein koko päivä valtion tarkastusviraston kanssa. Kyseessä oli toimintoihin tutustuminen, ei tarkastus. Erittäin mielenkiintoisia keskusteluja.
Keskiviikko: Aamulla pelastusasioita, sitten viestintää. Iltapäivällä MAVE, eli tällä kertaa keskustelua ja informaation jakoa kaupunginjohtaja Aleksin, maakuntajohtaja Juhon ja ELY-ylijohtaja Pekan kanssa. Illalla esitelmä Suomalaisella Pohjalla aluehallinnosta.
Torstai: Matti Koivurinnan säätiön kutsumana Aboa Vetus & Ars Nova -museoissa. Todella mielenkiintoinen käynti. Toivottavasti turkulaiset tuntevat museonsa. Iltapäivällä risteilyä kahden seminaarin välillä. The Baltic Sea Region 2025, paikalla ministereitä Baltian maista ja Suomesta ulkoministeri Erkki Tuomioja. Natosta syntyi pirteää keskustelua. Toinen seminaari teemalla Anna nuorelle tulevaisuus. Korkeatasoinen alustajajoukko ja viisasta mielipiteen vaihtoa. Illalla niin pitkään byrokratian parissa, että en ehtinyt katsomaan edes Mikko Koivun paluuta TPS:n paitaan.
Perjantai: Satakunnan maakuntajohtaja Pertin tapaaminen, muutoin virastoaskartelua.
