OPPIA MAUNO KOIVISTOSTA

Presidentti Mauno Koivisto täyttää kunnioitetut 90 vuotta marraskuun 25.päivä. Hän ei juurikaan myönnä enää haastatteluja, mutta ajatus on kirkas korkeista vuosikymmenistä huolimatta.

Kuuntelin eilen radio-ohjelmaa, jossa ministeri Pertti Paasio ja professori Timo Soikkanen analysoivat Koiviston persoonaa. Soikkanen kertoi mielenkiintoisen tarinan presidenttimme tohtorinväitöstilaisuudesta. Väitöshän käsitteli sosiaalisia suhteita Turun satamassa, joten paikalle oli saapunut myös joukko ahtaajia, jotka asettuivat istumaan salin peräosaan. Jossakin vaiheessa tilaisuutta vastaväittäjä alkoi korventaa väittelijää, kuten asiaan kuuluu. Satamaväelle väitöstilaisuudet olivat oudompi juttu, niinpä takapenkki alkoi äännähdellä, jopa niin, että eräs ahtaajista kehotti vastaväittäjää hiljenemään, koska ”kyllä Manu tiesi mistä puhui.”

Kertomus on hauska, mutta siihen sisältyy rivien välistä luettuna myös vakavaa asiaa. Mauno Koivisto oli lähtöisin hyvin vaatimattomista oloista, mutta hän ei ollut satamaduunari vaan työhönottaja eli niissä piireissä pikku herra. Siitä huolimatta sataman ruumiillista työtä tekevä väki koki hänen kuuluvan joukkoonsa jopa niin paljon, että saapui väitöstilaisuuteen ja ”puolusti” kaveriaan epäkohteliaalta vastaväittäjältä. Tällainen ei olisi ollut mahdollista, ellei kyseessä olisi ollut henkilö, joka kohenneesta yhteiskunnallisesta asemastaan huolimatta muisti juurensa hyvin ja käyttäytyi sen mukaan.

Koivistolaista oppia voisi edelleen noudattaa yhteiskunnassa. Varsinkin korkean työttömyyden ja lukuisten yt-neuvotteluiden aikana on syytä muistaa kohtuus ja esimerkin voima. Ei eläkevakuutusyhtiö Kevan asunto-ja autojutut siinä maailmassa niin merkillisiä ole, mutta johdolta on unohtunut miltä kaikki näyttää vaikeuksissa pyöriskelevien kuntien ja niiden pienipalkkaisten työntekijöiden silmissä.

Suomalaiset kestävät vaikeuksia, jos kaikki tapahtuu oikeudenmukaisesti. Presidentti Mauno Koiviston puheet ovat aika usein vaikeaselkoisia, mutta henkilökohtaisessa elämässään hän on aina elänyt niin yksinkertaisesti, että viesti kansalaisille on taatusti auennut. Sanalla sanoen oppimestari, jota kannattaa kuunnella edelleen.

Viime viikko:

Maanantai: Ylijohtajakokous Helsingissä. Koko päivä tulevan pohdintaa.

Tiistai: Konttoripäivä, lausuntoja, kokouksia ja sisäistä komentelua.

Keskiviikko: Maanpuolustusasioita koko päivä, käynti Tuusulassa it-museossa.

Torstai: Ap peruspalveluita, lounas toimialajohtaja Minna Sarteksen kanssa, ip Aviin Elystä siirtyvien opetusministeriön ihmisten tapaamista.

Perjantai: Tulosneuvottelupalaveri, kahden tilaisuuden järjestelyä, sisäisen tarkastuksen kanssa työaikakäytäntöjä ja sisäistä turvallisuutta.      

MITÄ MINUSTA TIEDETÄÄN?

Otsikossa olevan kysymyksen on moni kansalainen varmaan esittänyt mielessään viime päivien aikana kuunneltuaan eri maiden tiedusteluorganisaatioiden selityksiä siitä, kuinka ne valvovat puhelin-ja sähköpostiliikennettä. Onneksi huoli Suomessa taitaa olla kovin aiheeton, mutta on tärkeää, että viranomaiset, lainsäätäjä ja media pohdiskelevat asioita myös periaatteellisessa mielessä.

Suomi ei onneksi ole maa, jossa tehdään terroritekoja. Mutta ei tarvitse matkustaa kuin Britteinsaarille, niin jo huomaa, että terrorismin vastainen taistelu tuntuu jo hyvin arkisissa asioissa. Koettakaapa jättää edes pieneksi hetkeksi laukku vartioimatta englantilaiselle lentokentälle. Ei mene kuin hetki, kun alkaa tapahtua ja kassin hylkääjä joutuu helposti pitkään kuulusteluun. Enkä menisi vannomaan, ettei huolimattoman laukun hylkääjän nimi päädy ikuisiksi ajoiksi johonkin rekisteriin.

Jokaisessa oikeusvaltiossa on lain tasolla varmasti suunnilleen samanlainen yksilön suoja, mutta käytännöt vaihtelevat. Suurvallat katsovat oikeudekseen suojella maataan ja kansalaisiaan tavalla, joka usein unohtaa eurooppalaiset ihmisoikeudet julmalla tavalla. 

Mutta on tietosuojalla myös käänteinen puolensa. Suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa tietosuoja on viety niin pitkälle, että se aiheuttaa surkuhupaisia tilanteita. Olin eilen Säkylän varuskunnassa puheenjohtamassa veteraaniasian neuvottelukuntaa. Ilmi tuli taas, että osa veteraanirahoista on jäänyt käyttämättä, kun kunnat eivät saa tarpeellisia tietoja Kelalta, jotta veteraaneihin voitaisiin olla yhteydessä palveluiden toteuttamiseksi.

Tulevina vuosina kohtaamme varmasti tietosuojaan liittyen yhä useammin tilanteen, jossa joudutaan miettimään, missä menee raja yhteiskunnan välttämättömien toimien ja yksilön suojan välillä. Täytyy vain toivottaa onnea niille, jotka rajankäyntejä joutuvat tekemään. 

Viime aikojen puuhailut:

Turussa oli toissa maanantaina vanhuspalvelulain koulutustilaisuus. Marina aivan täynnä, asia puhuttaa monia tahoja. Varsinais-Suomen liiton kanssa yhteispalaveri. Eivät asiamme nyt niin hirveästi kohtaa, mutta hyvä yhteistyöhenki. Raisiossa Mikevan tulevan tehostetun asumisen yksikön harjannostajaiset. Tulee hieno talo. Merivoimien komentajan vaihtotilaisuus ja viikon lopuksi SPR:n seminaari. Vahva järjestö, jota pitää ihailla.

Seuraavan viikon maanantaina Helsinkiin, aiheena opetus-ja kulttuuriministeriöstä aviin siirtyvät tehtävät ja ihmiset. Hyvin näyttää sujuvan. Tiistaina virkahuoneessa virkailua. Keskiviikkona Svenska dagen. Erityisesti Turun seudulla ruotsia puhutaan  paljon. On ihmisen perusoikeus saada palvelu omalla äidinkielellään. Torstaina veteraaniasian neuvottelukunta. Perjantaina tutustuminen maanmittaustoimistoon, maanpuolustuskursseja ja tulosneuvotteluun valmistautumista.