POLIISIN PULMAT

Olen itsekin toiminut sen verran poliisina, että tiedän poliisin olevan viranomainen, joka saa palautetta monella tavalla. Viime vuosina keskustelu on käynyt erityisen vilkkaana, koska poliisin organisaatiota on myllerretty taloudellisista syistä moneen kertaan.

Käsiini sattui Suomen Kuvalehti vuodelta 1972. Silloinen keskusrikospoliisin päällikkö valitteli resurssipulaa, koska poliisimiehiä oli Suomessa vain 9500. Nykyinen luku on 7500, joten ei ole mikään ihme, jos tämän päivän poliisijohtajat ja kenttämiehet sekä -naiset tuntevat joskus olevansa nesteessä. Onhan yhteiskunta ja erityisesti rikollisuus muuttunut rajusti kuluneen neljänkymmenen vuoden aikana.

Poliisin viimeisin uudistus on nimeltään Pora III. Eniten keskustelua on herättänyt suunnitelmaan sisältyvä Liikkuvan poliisin lakkauttaminen. Toinen huoli on koskenut haja-asutusalueiden poliisipalveluja.

Poliisin johtoa pitää ymmärtää. Kun resurssit eivät juuri kasva, asioita pitää laittaa tärkeysjärjestykseen. Poliisin on muutettava toimintaansa yhteiskunnan muuttuessa.

Kun itse olin ensi kertaa nimismiehenä 1970-luvulla, kyselin rauhallisen maalaispitäjän vallesmannin konttorin kanslistilta, millaista piirissä oli talvisaikaan, kun kesällä ei ollut oikein virkatointen osalta mitään tekemistä. ”Kyllä talvella on selvästi rauhallisempaa”, kuului vastaus. Keskustelu kuvaa hyvin sen ajan maailmaa. Oli nimismies ja monta poliisia, vaikka ei heitä juuri mihinkään tarvittu. Tämän päivän maailmassa ei sellaisen ole varaa, ei poliisilla eikä millään muullakaan viranomaisella.

Koko Eurooppa elää yli varojensa, Suomi muiden mukana. Silti me käymme keskustelua yhteiskunnan palveluista siltä pohjalta, mikä tuntuu hyvältä. Tällainen ajattelu pitää heittää romukoppaan. Poliisin lailla pitää miettiä, paljonko on rahaa ja laittaa sitten palvelut tärkeysjärjestykseen. Siitä seuraa, että kaikki eivät tule olemaan tyytyväisiä. Mutta sellaista tunnetta meidän on korkea aika ruveta opettelemaan. Muutoin ajaudumme valtion ja kuntien taloudessa eteläisen Euroopan tielle.

Kulunut viikko:

Maanantai-tiistai: Sisäisen turvallisuuden matkalla Skotlannissa sisäministeriön väen kanssa. Vanha viisaus siitä, että jokaiselta matkalta palaa kotiin hieman viisaampana kuin oli lähtiessä, piti taas paikkansa.

Keskiviikko: Hallintoa konttorilla.

Torstai: Sidosryhmäkyselyä ja Senaatin tapaaminen. Kun puhutaan tilahallinnosta, valtionhallinnossa pitää olla silmät ja korvat auki.

Perjantai: Tulosneuvottelut valtiovarainministeriön ym. kanssa. Iltapäivällä virkailua.

SYYLLINEN ON HALLINTO-ORGANISAATIO?

Suomen taloudelliseen tilanteeseen ei olisi todella tarvittu Talvivaaran kaivoksen aiheuttamaa katastrofia. Lienee niin, että kaivoksen aiheuttamat ympäristötuhot ovat niin vaikeita, että niiden todellinen laatu paljastuu vasta vuosikymmenten kuluttua. Vaikka tuho on suurta, pitäisi silti osata pitää pää kylmänä. Ainakaan johtopäätös ei saisi olla, että Suomessa tehdään päätöksiä, joiden seurauksena koko kaivoselinkeino häipyy Suomesta.

Hädän hetkellä päätöksiä tehdään usein hetken ahdistuksessa. Erityisesti näin tapahtuu politiikassa. Kun media oikein metsästää vastuussa olevan poliitikon päätä, hänen on aivan pakko sanoa muuttavansa asioita. Jos niin ei tee, tulee poliittinen noutaja.

Talvivaaran kohdalla on jo ehditty käydä keskustelua siitä, johtuivatko valvonnan mahdolliset laiminlyönnit pari vuotta sitten toteutetusta valtion aluehallinnon uudistuksesta. Katastrofin seurauksena on käytetty puheenvuoroja, joissa on vaadittu ympäristöhallinnolle lisää resursseja ja nykyistä itsenäisempää asemaa.

Kun kolmekymmentä vuotta sitten tulin mukaan ensin kuntahallintoon ja sitten politiikan kautta valtionhallintoon, ihmettelin usein, kuinka hentoa valtion eri viranomaisten yhteistyö oli. Noista päivistä on otettu yhdessä tekemisen saralla pitkiä askeleita, mutta vieläkin on helppo löytää oman ministeriön erinomaisuuteen pohjautuvaa itsenäisyysajattelua.

Toivottavasti Talvivaaran seurauksena ei ole viranomaisten irtiotto toisistaan. Se on aivan väärä suunta. Itsenäisyyden ja itseriittoisuuden sijaan tarvitaan lisää yhteistyötä ja sellaisia hallinnon rakenteita, jotka pakottavat eri toimijat saman pöydän ääreen. Eikä niin, että tehdään omissa kopeissa päätöksiä ajattelematta mitä vaikutuksia päätöksillä on muualla yhteiskunnassa.

Kulunut viikko:

Maanantaina heti aamusta peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualueen seminaarin avaus. Ihmisiä mietitytti selvästi mitä valtion vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjelmaan sisältyvä henkilötyövuosien vähentäminen käytännössä tarkoittaa. Sitten mielenkiintoinen päivä Neste Oililla ja lopuksi vielä takaisin POL:n seminaariin.

Tiistaina aamulla hallintoa, sitten esitelmä AVista senioreille ja iltapäivällä kauppojen aukiolojen pohdintaa.

Keskiviikkona koko päivä virkailua konttorilla.

Torstaina alkoholitarkastajien kanssa kokous aamupäivällä, sitten Saloon, jossa todella mielenkiintoinen päivä kaupungin johtoryhmän kanssa. Kaupungin talous voi mennä todella vuorelta monttuun kun muutama tuhat työpaikkaa häviää. Mutta lannistumisen mielialaa ei ollut yhtään. Henki oli täältä vielä tullaan -suuntaan.

Perjantaina aamusta tulosneuvotteluun valmistautumista, sitten sisäistä turvallisuutta ja vielä ip Loimaalle.

VIRKAMIEHEN TYYNEYDELLÄ

Hallintovirkamiesten hitaus, kaupungin rakennusmiesten laiskuus ja poliitikkojen epäluotettavuus ovat aihepiirejä, joista puhumalla saa aina suosiota. Meillä kaikilla on ennakkoluulomme, jotka eivät hevillä poistu, vaikka kuinka faktoilla toisin osoitettaisiin.

Toisin kuin laiskuus ja epäluotettavuus, hitaus voi joskus olla myös hyve. Varsinkin yhä kiihtyvällä tahdilla työskentelevän median on vaikea ymmärtää, jos virkamies vastaa, että hän ei tiedä tai että asia ei vielä ole valmis päätettäväksi. Mutta hyvä virkamies ei anna ulkopuolisten voimien vaikuttaa tekemiseensä. Hyvällä itsetunnolla varustettu virkamies ei leiki kaikkitietävää, jos hän ei kerta kaikkiaan tiedä. Ja tunnollisesti asioita valmisteleva virkahemmo ei hätkähdä, vaikka häntä hoputetaan, jos käsittelyssä oleva asia on vaikeaselkoinen ja vaatii monipuolisen käsittelyn.

Olemme viime viikkojen kuluessa lukeneet monista järkyttävistä tapahtumista, joihin useisiin liittyy myös virkamiestoiminta. On itsestään selvää, että Talvivaaran ympäristökatastrofissa, valelääkärijutussa tai pienen tytön kuolemaan johtaneessa lastensuojelutapauksessa arvioidaan myös virkavastuulla toimivien ihmisten tekoja.

Keskustelu valvonnasta ja muista virkatoimista käy kahteen suuntaan. Monet sanovat, että elämme holhousvaltiossa, mutta sitten kun jotakin järkyttävää tapahtuu, huudetaan kuorossa: ”Miksi valvonta ei toiminut?” Totuus lienee välimaastossa. Yhteiskunnassa on toimintoja, joiden valvonta voidaan lakkauttaa, mutta myös asioita, joiden valvontaa pitää lisätä. Markkinatalous on riittävä vahtikoira jossakin, toisaalla se on täysin riittämätön tapa kontrolloida asioita.

Kansalaisten ja yritysten on joskus hyvä olla pitkämielisiä. Joskus virkamiestyyneys on suurta viisautta, siis perinpohjaisuutta ja vastuullisuutta. Sitä kai me kaikki hallinnolta haluamme.

Kulunut viikko:

Maanantaina olin aluehallintovirastojen ylijohtajien kokouksessa Helsingissä. Koko päivän väänsimme rahan, kotisivujen ja selonteon kanssa. Aina näillä reissuilla ainakin hieman viisastuu.

Tiistaina rautaisannos VES-koulutusta työnantajaedustajille. Illansuussa tapasin turkulaispoliitikkoja ja informoin AVIn ajankohtaisista asioista. Mielenkiintoinen keskustelu.

Keskiviikkona talon sisäistä hallintoa ja illalla alustus Turun Kauppakamarissa. Oikein kiinnostava keskustelu ja väittely syntyi aluehallinnosta ja kunta-asioista.

Torstaina viraston yt-kokous, tiedotusta ja hallintoa.

Perjantaina tapaaminen eduskunnassa ja jossain välissä kirjoitushommia.

PORMESTARI VAI KAUPUNGINJOHTAJA?

Kuntavaalien yksi suosituimmista filosofisista keskustelunaiheista oli kysymys siitä, tulisiko kunnassa olla kaupunginjohtaja vai pormestari. Suomessa on vain kaksi kuntaa, jotka ovat ottaneet käyttöön pormestarimallin eli Tampere ja Pirkkala. Koska molemmat kunnat sijaitsevat Pirkanmaalla, olisi Lounais-Suomessa johdonmukaista todeta, että puheet pormestarista joutavat romukoppaan. Ehkä silti jonkun muunkin argumentin pohtiminen on paikallaan.

Suomalainen kunta on paljon vartijana. Se vastaa melkein kaikista ihmisten saamista palveluista. Meidän systeemissämme valtio ja maakunta ovat pieniä toimijoita. Ei siis ole ollenkaan yhdentekevää, kuinka kuntaa johdetaan.

Olen itse toiminut kuusitoista vuotta kaupunginvaltuutettuna ja yhden kaupungin ja kahden kunnan kunnanjohtajana. Tällä kokemuksella sanon, että suomalainen järjestelmä, jossa on virkavastuulla toimiva kunnan/kaupunginjohtaja, on paras. Muualla Euroopassa sitä ei ymmärretä, mutta siellä kaupunginjohtaja on enemmän päätoiminen valtuuston puheenjohtaja kuin asioita valmisteleva virkamies.

Kun tarkastelee, mitä Pirkkalassa tapahtui kohta päättyvällä vaalikaudella ja mikä peli juuri on menossa Tampereella, rupeaa kannattamaan entistä enemmän kaupunginjohtajamallia. Pirkkalassa heitettiin ylivoimaisesti suurimman puolueen ääniharava pormestarin pallilta sivuun ja Tampereella kokoomus ja demarit vääntävät kättä siitä, kummalle pormestarin paikka kuuluu, koska kokoomus oli suurin puolue vain niukasti.

Kun tasapainotilanne ratkeaa toisen eduksi, asettuu tappiolle jäänyt eräänlaiseen oppositioon. Tämä ei ole kuntalain tarkoitus, mutta se on inhimillistä. Siksi on parempi, että valitaan virkavastuulla toimiva kaupunginjohtaja. Määräaikaisuudella saadaan hommaan myös demokraattinen elementti.

Kulunut viikko:

Maanantai meni talon sisäisissä töissä. Jotakin valtionhallinnon byrokratialle pitäisi tehdä, mutta niin yksinkertainen asia hallinto ei ole kuin toriparlamenteissa väitetään.

Tiistaina samoin sisäisiä askareita, illalla alustus aluehallinnosta Varsinais-Suomen maanpuolustusyhdistyksessä.

Keskiviikkona Niinisalon varuskunnassa koko päivä veteraaniasioissa. Illalla näin Hair-musikaalin kahdenkymmenenviiden vuoden tauon jälkeen. Hieno juttu Turun ruotsalaisessa.

Torstaina Helsingissä sisäministeriön virastopäällikköpäivillä. Parasta tällaisissa kokoontumisissa on itseä viisaampien kollegojen tapaaminen.

Perjantaina tulevan viikon läpikäyntiä ja viestintää.