Otsikko hakee epäilemättä tylsyydessään vertaa. Kansalaiset
saavat päivittäin lukea uusista hallintomalleista valtiolla ja kunnilla.
Luulen, että suurin osa lukijoista pitää sellaisia asioita jonninjoutavina ja
tutustuu niihin korkeintaan otsikkotasolla. Byrokratian himmelit ovat oma
maailmansa, ne liikuttavat ihmisiä vain silloin, kun uudistus tarkoittaa
palvelun lopettamista, sen heikentämistä ja joskus myös paranemista.
Valtion aluehallintovirastoissa (aveissa) on meneillään projekti,
joka lopettaa jokaisessa erillisessä aluehallintovirastossa olevan itsenäisen
hallintoyksikön ja ne korvautuvat koko organisaation käsittävällä hallinto-ja
kehittämispalvelut yksiköllä. Muutos on samansuuntainen kuin elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskuksissa (elyt).
Onko kyse vallan keskittämisestä Helsinkiin, vai onko
kyseessä aito rationalisointiprojekti, on hieman makuasia. Selvää kuitenkin on,
että myös valtionhallinnossa on luotava malleja, joiden voidaan ainakin
kuvitella olevan nykyisiä tehokkaampia ja halvempia.
Liian usein hallinnon uudistuksessa keskitytään vain
teknisiin kysymyksiin. Muutoksen arkkitehdit ovat niin yksityisellä kuin
julkisellakin sektorilla lähes poikkeuksetta samasta puusta veistettyjä
numeroniiloja, jotka luulevat kaikkien muidenkin ihmisten olevan heidän
kaltaisiaan. Oma yli kolmekymmentä vuotta pitkä kokemukseni kunnan ja valtion
leivissä kertoo aivan muuta. Numeroiden sijasta kannattaa keskittyä ihmisiin.
Hallinnon mallilla ei ole niin väliä, vaan ratkaisevaa on, kuinka ihmiset
kyetään motivoimaan hallinnon kovin usein puuduttavissa askareissa.
Motivoitunut, hyväntuulinen ihminen tekee hyvää jälkeä, oli hallintohimmeli
kuinka järjetön tahansa. Ja vaikka organisaatio olisi kuinka virtaviivainen,
mutta tunne puuttuu, ei se toimi.
Uudistuksiin kannattaa suhtautua peruspositiivisesti, mutta
on hyvä kertoa myös oma mielipiteensä ennen kaikkea silloin kun uusi
organisaatio aloittaa ja alkaa muovata toimintakulttuuriaan. Jos oma tapa
toimia on parempi ja asiakasystävällisempi kuin se, jota uutena tuputetaan, ei
mielipidettä pidä arkailla. Ja perushallintohemmojen näkemyksille kannattaa
antaa arvo. Se, joka työtä oikeasti tekee, tietää usein parhaiten, eivätkä ne
konsulentit, jotka tuntevat aluehallintoa vain teoriassa.
