perjantai 26. huhtikuuta 2013

PATA ON VALTTIA

Olin keskiviikkona Porissa katsomassa Ässät-Tappara -ottelua. Lopputulos lienee kaikkien tiedossa, joten siitä ei sen enempää. En aio myöskään suorittaa otteluanalyysiä. Riittää kun sanoo, että Ässät halusi voittoa enemmän ja maalivahtipeli oli ratkaisevassa roolissa.
Edellisen kerran Porissa on juhlittu kiekkomestaruutta seitsemänkymmentäluvulla. Silloin koko joukkue oli oman kaupungin poikia, nyt Pataryhmä koostui nykytyylin mukaisesti muuttolinnuista. Toki joukossa on myös omia kasvatteja ja vielä avainrooleissa, esimerkkinä vaikkapa Joel Armia tai Veli-Matti Savinainen.
Urheilumenestyksellä on myös yhteiskunnallinen roolinsa. Kun alueelliset erot Suomessa koko ajan kasvavat, se näkyy kilpaurheilussa yllättävän vähän. Onneksi niin. Lentopallomestaruus meni Kokkolaan, naisten koripallo Lappeenrantaan, miesten koripallossa korkeimmalla sarjatasolla ei edes ole pääkaupunkiseudun joukkuetta. Jalkapallo voi olla HJK:n heiniä, mutta kukapa tietää. Eli kilpaurheilun saralla kaiken keskittyminen Kehä III:n sisään ei pidä paikkaansa, pikemminkin päinvastoin.
Suomalainen yhteiskunta tarvitsee tällä hetkellä työpaikkojen lisäksi rohkaisua ja itsetunnon kohotusta. Porissa oli kovin helppo havaita kuinka tärkeä voitto oli: kaupunginjohtajat möykkäsivät kotijoukkueen mukana aivan samalla tavalla kuin pelipaitoihin pukeutuneet perusreiskakannattajat. Yhteisöllisyys oli käsin kosketeltavaa.
On selvää, että liigamestaruutta ei voi syödä, eikä se ratkaise vaikeuksissa olevan perheen taloushuolia. Mutta uskoa se luo. Uskoa siihen, että me osaamme, uskoa siihen, että olemme vähintään yhtä hyviä kuin muut. Monesti on niin, että vahva usko on vaikeuksien voittamisessa tärkein asia.
Eli: HYVÄ ÄSSÄT, HYVÄ PORI.
 Kulunut viikko:
Maanantai: Kehityskeskustelu ap, iltapäivällä info Ylen aluetoimitukselle, oikein mielenkiintoista.
Tiistai: kaksi kehityskeskustelua ja sälää
Keskiviikko: Päivä Raumalla, kaupungin johto, Raumaster ja Steniuksen hoivakoti. Hyvähenkinen kaupunki, josta monet voivat ottaa oppia. Illaksi Poriin, kuntakeskustelua akj Kari Hannuksen kanssa ja sitten matsi. Huippuhetkiä.
Torstai: kaksi kehityskeskustelua, hallintoa.
Perjantai: Asioita ministeriöön päin, kehityskeskustelu, tiedotusta ja lausuntoja.

maanantai 15. huhtikuuta 2013

EROTETAANKO OPETTAJA VAI OPPILAS?

Suomalainen koulukeskustelu sai melkoisesti puhtia, kun Helsingin kaupunki erotti palveluksessaan olleen opettajan, koska tämä oli poistanut oppilaan koulun ruokalasta liian kovakouraisesti. Virinnyt debatti on tervetullut, olkoonkin, että yksittäiseen tapaukseen kannan ottaminen pelkkien lehtitietojen ja hiukan huonosti näkyvän kännykkänauhoituksen perusteella on vaikeaa. Myöskään sitä ei voi välttää, että tällaisen tapauksen yhteydessä ensimmäisenä heräävät erilaiset irtipisteiden kerääjät, joiden motiivit ovat kovin usein henkilökohtaisia aidon huolen tuntemisen sijasta.
Esitetyt mielipiteet ovat olleet kovin mustavalkoisia ja niistä näkyy myös sukupolvien väliset erot. Monet kannanottajista ovat itseni lailla kansakoulun, eivät peruskoulun kasvatteja. Omalta kouluajaltamme muistamme monia opettajia, jotka käyttäytyivät aika lailla niin kuin itse parhaaksi katsoivat. Kuria piisasi, eikä sitä halunnut kukaan kyseenalaistaa. Muistamme hymysuin opettajia, jotka paukuttelivat karttakepillä sormille tai nostivat häiritsijän raivelista seinälle.
Mutta oli myös paljon ylilyöntejä. Niillä on vain tapana häipyä mielestä. Jotkut opettajat olivat tämän päivän mittapuun mukaan suoranaisia koulukiusaajia. He kävivät kiinni, niin henkisesti kuin fyysisesti, änkyttäjiin, housunsa kastelijoihin tai niihin, jotka kulkivat repaleisissa vaatteissa. Nuoremmat koulukeskustelijat tuskin pystyvät edes kuvittelemaan kuinka erilainen koulumaailma oli viisikymmentä vuotta sitten.
Tämän päivän opettajat ovat aivan toisessa tilanteessa kuin muinoin. Heille huudellaan, pilkataan ja monessa luokassa häiriköiden kanssa kuluu aivan liikaa aikaa suhteessa varsinaiseen opettamiseen. Olen monesti ihmetellyt, kuinka opettajien pinna ylipäätään kestää. Molemmat vanhempani olivat opettajia. Itselleni selvisi jo seitsemänkymmentäluvulla, että vanhempieni ammattiin en ainakaan rupea. Niin vaativa se oli jo silloin.
Tietyllä tavalla olisi hyvä, että Helsingin tapaus käsiteltäisiin oikeudessa. Silloin saataisiin ainakin selvyys siitä, mikä on lain soveltajan tulkinta opettajan oikeuksista. Mutta vaaransakin oikeuskäsittelyllä on. Arjen maailma poikkeaa niin kovin paljon lakikirjojen maailmasta. Voi olla, että saamme tulkinnan, joka on sivistynyt ja humaani, mutta jonka seurauksena kouluhäiriköinti lisääntyy oikein luvan kanssa, koska opettajat uskaltavat puuttua asioihin yhä vähemmän. Sitä tuskin toivoo kukaan.

Kulunut viikko:
Maanantai: Konttorihommia
Tiistai: STM:n seminaari Helsingissä. Erittäin mielenkiintoisia keskusteluja lakien valvonnasta.
Keskiviikko: Sisäistä turvallisuutta Turun virkamiesten kanssa. Iltapäivällä budjettiseurantaa.
Torstai: Kehityskeskustelu viestintäpäällikön kanssa, valmistelupalavereja mm. eduskuntaa varten.
Perjantai: Yt-kokous aamulla, parkkipaikat mietityttävät henkilökuntaa. Erityisesti porilaisille osallistujille onnea jääkiekon loppupeleihin. Iltapäivällä kehityskeskustelu POL:n vastuualueen vt.johtajan kanssa.

perjantai 5. huhtikuuta 2013

RAUMAM BOJA

Ehkä aivan kaikille Lounais-Suomen asukkaille otsikko ei avaudu. Kyse on jääkiekkojoukkue Rauman Lukon faniryhmästä, joka oman arvioni mukaan on lajissaan yksi suurimmista ja yksi äänekkäimmistä. Eikä joukon suusta kuule samanlaisia mauttomuuksia kuin eräiltä pääkaupunkiseudun huutosakeilta.
Kiekko on erityisesti keväällä elämää suurempi asia. Lounais-Suomen aluehallintovirastolla ei ole omaa suosikkia, koska toimialueellamme on kolme liigajoukkuetta, Rauma, Pori ja Turku. Lukko ja Ässät ovat vielä kisassa mukana, TPS valmistautuu jo seuraavaan kauteen. Jonkin värinen mitali Satakuntaan tulee joka tapauksessa ja kultaankin on täysin realistiset mahdollisuudet.
Kävin kuluneella viikolla Raumalla ja tietysti myös pelissä. Täytyy ihailla alle 50 000 asukkaan kaupunkia, joka kykenee keräämään hallin täyteen melkein jokaiseen otteluun, ja seuran talouskin on niin hyvällä tolalla, että joukkueella on liigan yksi suurimmista pelaajabudjeteista.
Raumalla näkee myös kuinka kiekko yhdistää. Nekin, jotka eivät peleissä käy, elävät mukana. Menestys nostaa itsetuntoa, erityisesti Raumaa suurempien paikkakuntien joukkueiden voittaminen. Lukko lähetti ylimielisen Jokerit kesälomalle. Vähintään yhden pro gradun väärti olisi sen tutkiminen, kuinka paljon hyvää mieltä tuo suoritus raumalaisille toi.
Mutta ihan kiekon takia en Raumalla käynyt. Oli myös tilaisuus keskustella kaupungin luottamusmies- ja virkamiesjohdon kanssa kunta- ja soteuudistuksesta. Kehysriihen päätöksissä puhutaan 50 000 asukkaan kunnista, jotka voivat järjestää laajan perustason palveluita (erikoissairaanhoito ja vaativat sosiaalipalvelut). Rauma ei tuota asukaslukukriteeriä täytä. Mutta jokainen, joka tuntee Satakuntaa hiemankin, ymmärtää, että siellä on kaksi keskusta, Pori ja Rauma. Ja tapahtui sitten kunta- ja sotehankkeessa mitä tahansa, tuo realiteetti pitää ottaa huomioon. Uudistuksia tarvitaan, mutta silloin kun Helsingissä piirretään erilaisia hallintorajoja, ei talonpoikaisjärkeä saa heittää romukoppaan.

Kulunut viikko:
Tiistai: Sisäistä hallintoa.
Keskiviikko: Esitelmä sotaveteraaneille, käynti Raumalla.
Torstai: Rekrytointi-ja kanteluasioita.
Perjantai: Eduskunta-juttuja, sisäistä hallintoa, lausuntoja yms