keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

KOHTI UUTTA ALUEHALLINTOA



Talouspoliittinen ministerivaliokunta puolsi eilen tiistaina valtion keskushallinnon ja aluehallinnon selvittämistä yhtenä kokonaisuutena.

Päätös on viisas. Julkisen hallinnon suurin ongelma on ministeriöiden ja itsenäisten virastojen yhteistyökyvyttömyys. Jos jokainen hallinnonala tekee oman uudistuksensa, on seurauksena lisääntyvä putkihallinto, jossa omat asiat hoidetaan, mutta yhteiset asiat unohdetaan.

Voimassa oleva aluehallinto-organisaatio perustuu poikkihallinnollisuuteen. Viranomaiset ikään kuin pakotetaan yhteistyöhön. Vaikeaa se silti tuntuu monin paikoin olevan. Valvira haluaa kaapata työntekijöitä aluehallintovirastoista, Eviralla näyttää olevan samantyyppisiä ajatuksia, poliisi sai jo irtioton aveista ja maistraatit vastustavat intohimoisesti liitosta osaksi aveja.

Oman edun tavoittelu on ihmisen selkärangassa. Se näkyy myös julkisessa hallinnossa joka päivä. Kuntien välinen yhteistyö on lapsenkengissä. Monissa maakunnissa on kuntarakenne, joka on syntynyt silloin kun töihin mentiin hevosella. Eivätkä asiat ole juuri paremmin valtion puolella, mieluummin pyöritään omissa oloissa kuin että mietittäisiin, kuinka asioita voitaisiin tehdä yhdessä tehokkaammin ja halvemmin.

Kun virkahallinnot välttelevät yhteistyötä, on poliittisten päättäjien tehtävä luoda sellaiset organisaatiot ja lainsäädäntö, että yhteistyötä ei pääse pakoon. Erityisen suuria odotuksia kohdistuu keskushallinnon uudistukseen. Nykyjärjestelmä mahdollistaa sen, että ministeriöt voivat toimia jopa hallitusohjelman vastaisesti. Se tapahtuu niin, että ministeriö sanoo valmistelevansa tulevan hallituksen ohjelmaa, silloin kun se operoi toisin kuin hallitusohjelmassa lukee. Kenttävirkamiestä sellainen kuitenkin hämmästyttää kovasti. Se tuntuu samalta kuin ajaisi punaisia valoja päin ja sanoisi sakkolappua tarjoavalle konstaapelille, että ”en minä lakia rikkonut, valmistelin vain punaisia päin ajamisen dekriminalisointia.”

Uudistushanke on saanut nimekseen VIRSU. Viime vuosina on ollut tapana antaa julkisen hallinnon projekteille hassunkurisia nimiä. Suomalainen julkinen hallinto ei ole, toisin kuin Ruotsissa, kuitenkaan tuohivirsuajalta, itse asiassa monien toimijoiden lainsäädäntö on varsin tuoretta tavaraa. Silti uudistukselle on tarve. Toivoa vain sopii, että tehdään tarpeeksi radikaali ja syvällinen muutos. Julkista hallintoa ei kannata uudistaa joka vaalikausi. Valtiolla ja kunnalla toiminnot usein lamautuvat uudistuksen ajaksi ja jos muutos on jatkuvaa, on myös herpaantuminen jatkuvaa. Siksi VIRSULLE kannattaa toivottaa onnea!
   

perjantai 7. maaliskuuta 2014

ALUEHALLINTO JA UKRAINA



Tämän jutun otsikon ensimmäisen ja viimeisen sanan välille on lukijan kenties vaikea hahmottaa yhtäläisyyttä. Oikeassa lukija onkin, ainakin sen suhteen, että kirjoittaja ei tiedä ukrainalaisesta aluehallinnosta juuri muuta kuin että hallintoportaita piisaa.

Tapahtumat Ukrainassa ovat havahduttaneet meidät monella tavalla. Niin monella, että kaikkia on mahdotonta edes hahmottaa. Varmaa ainakin on, että suomalaisten yritysten on pakko tehdä riskiarvionsa Venäjällä uusiksi. Ja voi Ukrainan kriisillä olla vaikutuksia jopa Suomen turvallisuuspoliittisiin perusratkaisuihin. Natoon vai ei?

Ukrainan tilanne omalla karvaalla tavallaan osoittaa, että riskienhallintaa pitää pohtia myös äärivaihtoehtojen näkökulmasta. Suomen aluehallintoa pidettiin pitkään varmasti monella taholla asiana, jonka toimivuudella tai toimimattomuudella ei ollut niin väliä. Ja yhtenä rumana päivänä herättiin Talvivaara-nimiseen painajaiseen.

Edellä olevalla haluan sanoa, että yhteiskunnan toimivuutta ei voi rakentaa hannuhanhi-ajattelun varaan. Sauna voi palaa joskus myös meillä.

Aluehallinnon perusratkaisuissa ollaan kalkkiviivoilla. Ministerivaliokunta käsittelee asiaa reilun viikon päästä. Omassa asiassaan ei voi olla tuomarina, mutta kovasti toivon, että uusia himmeleitä ei rakenneta toiveajattelulle. 

Realismi tarkoittaa mielestäni kahta asiaa: jotta säästöjä syntyisi, pitää kyetä keskittymään oleellisiin kysymyksiin ja jotta aluehallinto olisi aidosti alueiden hallintoa, pitää päätösvallan olla alueella.

Mennyttä ja tulevaa:

Viime viikko: maanantaina lomalla, tiistaina kehityskeskusteluja, keskiviikkona peruspalveluiden kartoitusta Helsingissä, torstaina kehityskeskusteluja ja Kilpailu-ja kuluttajaviraston avajaiset, perjantaina sisäistä hallintoa ja Elyn seminaarissa käynti.

Tuleva viikko: Maanantaina vieraana avien kehittämisyksikkö, henkilöstöinfo ja maakuntaliiton yms tahojen yhteistyökokous, tiistaina sisäistä turvallisuutta ja kehityskeskustelu, keskiviikkona ylijohtajakokous Helsingissä, torstaina sisäistä hallintoa ja talvisodan päättymisen muistotilaisuus, perjantaina maakuntastrategiaa ja konsultin tapaaminen