HYVÄÄ KESÄÄ

Kirjoitan tätä päivitystä lomatunnelmissa. On aamupäivä ja iltapäivällä häviän virastomaisemista reiluksi neljäksi viikoksi. Virkamiehen elämän hyvä puoli on siinä, että suunniteltu loma toteutuu oikeastaan aina. Pitäisi sattua jotakin hyvin tavanomaisesta poikkeavaa, että loma keskeytyisi. Toisin oli politiikan vuosina, valtioneuvoston jäsenen kannattaa aina varautua siihen, että ainakin kerran kesken loman vieton työasiat kutsuvat.

Kevät oli ilmojen suhteen merkillinen. Se taisi monet saada uskomaan, että myös kesästä tulee hektisen lämmin. Kun katson ulos, aurinko paistaa, mutta tulevan viikon sääennuste ei lupaa hyvää, viittätoista astetta, pilveä ja sadekuuroja.

Meidän suomalaisten on vaikea hyväksyä huonoa kesää. Talvi ja syksy ovat muuhun maailmaan verrattuna niin kylmiä, että kesään kohdistuu valtavia odotuksia. Ja kun monella loma alkaa lähestyä jo puolta väliä, voi pettymys olla todella suuri.

Helppo on tietysti vakuutella, että myös viileillä ilmoilla ainakin aikuiset voivat viettää täysipainoista lomaa. Mutta hieman puolivillaiselta sellainen näkemys kuulostaa. Vaikka harrastuksena olisi dekkareiden lukeminen, se vain jotenkin on niin, että helteellä sekin tuntuu mukavammalta kuin kymmenessä asteessa, vaikka kuinka olisi takassa tuli ja mummon kutomat villasukat jalassa.

Tällaiseen lomapäivitykseen ei oikein tohdi sisällyttää kuivaa virkamiesasiaa, mutta ehkä jotakin kuitenkin. Maa sai uuden pääministerin ja aluehallintovirastot uuden ministerin. Henna Virkkunen tuli valituksi Euroopan Parlamenttiin ja hänen seuraajakseen liikenteen, kuntien ja aluehallinnon kaitsijaksi valittiin Paula Risikko. Hän on pitkäaikainen ministeri ja ottaa varmaan uuden substanssin haltuun nopeasti.

Kuluneen viikon suurin toimialaamme liittyvä asiakysymys oli laajapohjainen sote-ratkaisu. Päätöksen uutisointi on vain ollut kovin vaatimatonta ja keskittynyt pelkästään terveysasioihin. Pääseekö terveyskeskukseen tulevaisuudessa nopeammin kuin nykyisin? on neropattimainen kysymys, joka valmistelijoille on keksitty median toimesta esittää.

Joka tapauksessa on niin, että soteasioissa on edessä suuri revohka, mutta pessimismin sijaan kannattaa ottaa myönteinen ennakkoasenne. Jos ja kun uudistus toteutuu, on sillä syviä vaikutuksia myös valtion aluehallintoon. Yli kahdensadan toimijatahon sijaan tulee vain viisi sotealuetta.

Toivotan kaikille hyvää kesää, satoi tai paistoi. Ja syksymmällä taas töihin virkein mielin!

MUUTOS TULEE, SE ON VARMA

Suomen julkinen talous tulee potemaan rahapulaa kaikki ne vuodet, jotka ovat näköpiirissä. Kokenut virkamies voi sanoa, että tuota lorua on saanut kuulla koko monikymmenvuotisen työuran: aina herrat ovat saarnanneet, että noutaja saapuu aivan pian.

Varttunut virkahemmo ei ole väärässä, paljon on uhiteltu mutta aina on selvitty ja palkka on ollut ajallaan tilillä. Rahan kulkua ei ole syytä epäillä tänäkään päivänä, Suomi on edelleen kolmen A:n maa ja luotettava maksaja. Mutta siitä ei pääse mihinkään, että ne palkkaraamit, jotka nykyinen ja tuleva maan hallitus joutuu virkakoneelle asettamaan, eivät ole sitä mihin hallinnossa on totuttu.

Jotta selviämme, tarvitsemme uudenlaisen hallinnon jokaiselle sektorille. Valtion aluehallinto on resursseiltaan hyttysen pihaus kuntaorganisaatioon verrattuna, mutta pelkästään periaatteellisista syistä muutos ulottuu kaikkialle.

Aluehallinto elää sillä tavoin ristipaineissa, että samaan aikaan kun henkilöresurssit pienenevät, lisääntyy lainsäädäntö, jossa valvonnan merkitys korostuu. Kun tähän vielä ynnää sen, että sekä julkisuus että politiikan apparaatti vaativat valvonnalta yhä enemmän, voi virkamiehistö tuntea olonsa ahdistavaksi.

Valtioneuvoston asettama Virsu-hanke myllää koko valtion. On hienoa, että uudistus tehdään kaikilla sektoreilla samaan aikaan. Kuten olen myös aikaisemmin kirjoittanut, suureksi kysymykseksi kenttäväen näkökulmasta saattaa muodostua se, ymmärretäänkö aluehallinto niin, että päätöksenteko pysyy aidosti alueella, vai toteutuvatko ne ajatukset, jotka ”tehokkuuden” varjolla haluavat keskittää kaiken ajattelutyön Helsingin Kruununhakaan.

Vaikka muutos jännittää ja herättää kysymyksiä, tyhmin tapa reagoida on sanoa, että mikään ei saa muuttua. Muutoksia tulee, se on aivan varma. Viisainta on kun jokainen maakuntien aluehallinnossa omassa työssään osoittaa yhteistyökykyä ja muutoshalukkuutta. Se luo perustan sille, että rationalisoinneista huolimatta ei murreta aluehallinnon keskeisintä ominaispiirrettä eli oikeutta päättää oman alueen asioista mahdollisimman pitkälle itse.