Kirjoitan tätä aamulla 18.1.2013. Aamun Turun Sanomat otsikoi: Työ kaikkoaa Lounais-Suomesta. Raflaava otsikko ei ole virheellinen, Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa on menetetty valtava määrä teollisia työpaikkoja viime vuosina. Näin on tietysti käynyt muuallakin, kaikkialla siellä missä elinkeinorakenne on pohjautunut Suomen perinteiseen teollisuuteen. Pahiten ovat kärsineet metsäteollisuuspaikkakunnat.
Osallistuin kuluneen viikon tiistaina ja keskiviikkona Varsinais-Suomen liiton, ELY-keskuksen ja Turun kaupungin järjestämään Meillä on hinku menestyä -seminaariin. Hassunkurisesta nimestä huolimatta tilaisuus oli avartava. Ilahduttavinta oli, että paikalla oli suuri määrä yrittäjiä ja yrityksiä. Yleensä tällaiset seminaarit menevät niin, että veronmaksajalta palkkaa saavat virkamiehet ja konsultit pähkäilevät keskenään, mitä yritysten olisi viisasta tehdä.
Yrittämisen alalla helpointa on neuvojen antaminen, itse tekeminen on ainakin tuhat kertaa vaikeampaa. Kaksi asiaa nousee ylitse muiden. Toinen on kyky nähdä pitkälle ja suunnata yhteiskunnan voimavaroja sen mukaan. Yliopistolaitoksella on tässä työssä merkittävä rooli. Yhteiskunnallinen kehitys Suomessa korreloi hyvin voimakkaasti sen kanssa, onko seudulla yliopistoa vai ei ja jos on, mikä on sen tiedekuntarakenne. Monella alalla menestyminen vaatii taustalleen huippuosaamisen, josta voi vastata vain yliopistolaitos. Yliopistojen yhteydessä toimivat yrityshautomot ovat avainsana. Onneksi nuorilla korkeakouluopiskelijoilla on aivan toisenlainen asenne yrittämiseen kuin meillä vanhemmilla, jotka keskityimme vain turvalliseen elämään.
Toinen asia ja porukka, joka synnyttää työpaikkoja, ei ole järjellä selitettävissä. Monen suuren yrityksen tarina rakentuu yrittäjäpersoonaan. Heille on tyypillistä vaatimaton koulutus, mutta sen korvaa aivan käsittämätön usko omaan itseensä, kyky ottaa riskejä ja usein karisma, joka hurmaa kuulijan. Tällaisten ihmisten yritykset ovat syntyneet sinne, mistä yrittäjä on kotoisin. Ei ole tarvittu yliopistoja, eikä muita herrojen metkuja. Toivottavasti näitä einarividgrénejä ja hanslangheja riittää myös tulevaisuudessa.
Yksi menestymisen edellytys on avarakatseisuus. Jokaisessa Suomen maakunnassa, niin myös Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa, pitää kysyä, onko tänne muualta, siis muualta Suomesta tai maailmalta helppo tulla. Kun missään asiassa ei riitä, että on kylän tai maakunnan paras, niin pärjätä ei voi, jos asioihin asennoituu niin, että meillä on paremmin kuin muualla ja muualla ei ymmärretä. Ihmisten pitää myös liikkua. Nuorille ihmisille sanoisin, älkää tyytykö helppoon. Aina ei kannata mennä siihen yliopistoon, joka on lähinnä, pitää mennä sinne, missä opiskelu on haastavinta. ”Young man go east, young girl go west”.
Kulunut viikko:
Maanantai: Johtoryhmä ja konttoriaskartelua.
Tiistai: Sisäistä tarkastusta ja kokouksia. Illalla seminaariin, josta yllä.
Keskiviikko: Seminaarissa, joka Viking Gracella. Suosittelen.
Torstai: Maanpuolustusasioita.
Perjantai: Kokouksia konttorilla.
