Talouspoliittinen ministerivaliokunta puolsi eilen tiistaina
valtion keskushallinnon ja aluehallinnon selvittämistä yhtenä kokonaisuutena.
Päätös on viisas. Julkisen hallinnon suurin ongelma on
ministeriöiden ja itsenäisten virastojen yhteistyökyvyttömyys. Jos jokainen
hallinnonala tekee oman uudistuksensa, on seurauksena lisääntyvä putkihallinto,
jossa omat asiat hoidetaan, mutta yhteiset asiat unohdetaan.
Voimassa oleva aluehallinto-organisaatio perustuu
poikkihallinnollisuuteen. Viranomaiset ikään kuin pakotetaan yhteistyöhön.
Vaikeaa se silti tuntuu monin paikoin olevan. Valvira haluaa kaapata
työntekijöitä aluehallintovirastoista, Eviralla näyttää olevan samantyyppisiä
ajatuksia, poliisi sai jo irtioton aveista ja maistraatit vastustavat
intohimoisesti liitosta osaksi aveja.
Oman edun tavoittelu on ihmisen selkärangassa. Se näkyy myös
julkisessa hallinnossa joka päivä. Kuntien välinen yhteistyö on lapsenkengissä.
Monissa maakunnissa on kuntarakenne, joka on syntynyt silloin kun töihin
mentiin hevosella. Eivätkä asiat ole juuri paremmin valtion puolella,
mieluummin pyöritään omissa oloissa kuin että mietittäisiin, kuinka asioita
voitaisiin tehdä yhdessä tehokkaammin ja halvemmin.
Kun virkahallinnot välttelevät yhteistyötä, on poliittisten
päättäjien tehtävä luoda sellaiset organisaatiot ja lainsäädäntö, että
yhteistyötä ei pääse pakoon. Erityisen suuria odotuksia kohdistuu keskushallinnon
uudistukseen. Nykyjärjestelmä mahdollistaa sen, että ministeriöt voivat toimia
jopa hallitusohjelman vastaisesti. Se tapahtuu niin, että ministeriö sanoo
valmistelevansa tulevan hallituksen ohjelmaa, silloin kun se operoi toisin kuin
hallitusohjelmassa lukee. Kenttävirkamiestä sellainen kuitenkin hämmästyttää
kovasti. Se tuntuu samalta kuin ajaisi punaisia valoja päin ja sanoisi
sakkolappua tarjoavalle konstaapelille, että ”en minä lakia rikkonut,
valmistelin vain punaisia päin ajamisen dekriminalisointia.”
Uudistushanke on saanut nimekseen VIRSU. Viime vuosina on
ollut tapana antaa julkisen hallinnon projekteille hassunkurisia nimiä.
Suomalainen julkinen hallinto ei ole, toisin kuin Ruotsissa, kuitenkaan
tuohivirsuajalta, itse asiassa monien toimijoiden lainsäädäntö on varsin
tuoretta tavaraa. Silti uudistukselle on tarve. Toivoa vain sopii, että tehdään
tarpeeksi radikaali ja syvällinen muutos. Julkista hallintoa ei kannata
uudistaa joka vaalikausi. Valtiolla ja kunnalla toiminnot usein lamautuvat
uudistuksen ajaksi ja jos muutos on jatkuvaa, on myös herpaantuminen jatkuvaa.
Siksi VIRSULLE kannattaa toivottaa onnea!
