Silmiin sattui kolumni Turun Sanomissa, jossa tohtori Markku
Jokisipilä parodioi kuntien strategiatyöllä. Hän on poiminut sellaisia
avainsanoja kuin ”klusteritasoinen skenaariotyöskentely”, ”toimintaprosessien
omistajuus” tai ”innovaatiokeskittymänä etabloitumisesta”. Ei tarvitse olla
kummoisesti kouluttautunut yhteiskuntatieteilijä, kun voi täysin varmasti
väittää, että vähintään puolella kuntiemme valtuutetuista ei ole harmainta
aavistusta, mitä nuo sanahirviöt tarkoittavat.
Kuntien kohdalla strategiatyö on erityisen haastavaa, koska
päätöksentekoporras muodostuu tämänkaltaisen työn maallikoista, akateeminen
tutkinto puuttuu useimmilta. Mutta ei puuha myöskään valtiolla ole helppoa,
vaikka useimmilla työhön osallistuvista on maisterin paperit takataskussaan.
Monet ovat julkisyhteisöjen strategiatyön suhteen niin
kyynisiä, että sanovat koko työn olevan hölmöläisten hommaa. Ei se niin ole.
Suomalaiset virkamiehet saivat vuosikymmenet virkailla ilman, että kukaan
kysyi, mihin työllä pyritään, kuka sitä kontrolloi ja kuinka mitataan tulokset.
Mutta nykyisin on monessa suhteessa ammuttu yli.
Aloitin nykyisessä työssäni vuosi sitten ja sain eteeni
hetimiten pumakan, joka kertoi, että Lounais-Suomen aluehallintovirastolla on
hieman yli viisisataa yksittäistä tulostavoitetta. Aika nopeasti minulle syntyi
käsitys, että luvussa on yksi tai kaksi nollaa liikaa.
Tärkein kysymys koskien strategia-asiakirjoja on, ohjaavatko
ne aidosti sen viraston ja sen virkamiehen työtä, jota ne koskevat. Väittäisin,
että aivan liian heikosti. Töitä toki tehdään entistä enemmän, mutta helposti
käy niin, että strategia ja arkipäivä eivät kohtaa.
Juhani Tamminen korostaa jokaisessa pelianalyysissä, että
jääkiekko on yksinkertainen peli. Niin on aika usein myös hallintovirkamiehen työ.
Strategiatyöskentely ja tulosohjaus ovat tärkeitä asioita, mutta ne pitää
palauttaa oikeisiin mittasuhteisiin. Mitä jos ensi vuodeksi sovittaisiin
viidensadan tavoitteen sijasta kaikille Suomen aveille viisi tärkeää asiaa, joissa
pitää erityisesti onnistua. Veikkaan, että motivaatio virkakunnan keskuudessa
kasvaisi valtavasti. Ja tietysti lakisääteiset tehtävät pitäisi hoitaa kuten
tähänkin saakka.
Jos henkilökunta ei sitoudu aidosti strategiatyöhön, siitä
tulee vain herrojen ja konsulttien herkku. Ja se taas on veronmaksajien rahojen
tuhlausta.
Viime aikojen puuhat:
Viikko 39: Tiistaina johtoryhmäasioita, iltapäivällä
kanteluprojektin pohdintaa, illalla yrittäjävieraita. Keskiviikkona piipahti
maaherra emeritus Rauno Saari, mielenkiintoisia keskusteluja kuntarakenteesta
ja vaikka mistä, Punaisen Ristin Varsinais-Suomen ja Satakunnan virkapomot
käväisivät ip, hyviä juttuja tulossa. Torstaina Akavan tilaisuudessa ja
perjantaina maanpuolustusta melkein koko päivä, paitsi lopuksi sisäistä
turvallisuutta.
Viikko 40: Maanantaina Länsi-Suomen vapaaehtoisen
maanpuolustuksen neuvottelukunta, illalla sotilasvieraita. Tiistaina Kiekua,
illalla järjestönaisia vieraana. Keskiviikkona konttoripäivä.
