Melkein kaikki Suomen kunnat ovat jo ehtineet hyväksyä ensi
vuoden talousarvionsa. Niiden sisällöt ovat hyvin samanlaisia: palveluiden
leikkaukset ja veroprosenttien korotukset ovat kunnallista arkipäivää.
Mutta aivan kaikki kunnat eivät karsi menojaan. Joukossa on
muutama, joiden ei tarvitse. Mutta Kauniaisten ja Luumäen kaltaisia, edelleen
hyvinvoivia kuntia on enää pieni vähemmistö.
Uudehkona asiana kuntakenttään on ilmestynyt merkillinen vastuuttomien
kuntien joukko, joiden päättäjät kieltäytyvät näkemästä metsää puilta. He
vannovat värisevällä äänellä kunnan itsenäisyyden puolesta siitä huolimatta,
että talous on ollut jo monta vuotta alijäämäinen. Joissakin kunnissa heikentyvä talous on vielä
melko uusi asia, eikä sitä tahdota uskoa todeksi, vaan eletään ikään kuin
mikään ei olisi muuttunut.
Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa on muutamia kuntia, jotka
ajautuvat, jos ei muuhun, niin sitten nykylainsäädännön mukaiseen
pakkoliitokseen, koska omat rahkeet eivät riitä. Siitä huolimatta, että
tunnelin päässä ei näy valoa, näillä kunnilla on oikeus ottaa velkaa, tehdä
investointeja ja elää yli varojensa. Kun pakkoliitos koittaa, valtio antaa
yhdistymisavustuksen ja liitoskunnan asukkaat laitetaan maksamaan kriisikunnan
velat ja hoitamaan velvoitteet.
Kovin oikeudenmukaiselta tuollainen toisten rahoilla
eläminen ei kuulosta. Kuinka olisi, jos valtuutetut voitaisiin määrätä
henkilökohtaiseen vastuuseen ylileveästä elämästä? Luulen, että kunnan talouden
tervehdyttämiseen tulisi aivan toinen ote. Nykyjärjestelmä mahdollistaa valtion
ja vastaanottavan kunnan hyväksikäytön. Vielä muutama vuosi sitten suuremmat
kunnat hyväksyivät liitoshaluisen kunnan ilman muuta, mutta nyt on ääni
kellossa muuttunut. Toisten velkoja ja hölmöyksiä ei haluta maksaa.
Kunnallisesta itsehallinnosta on tullut pyhä asia. Mutta
entä jos suurempien kuntien asukkaille lähetettäisiin erillinen maksulappu,
jossa kerrottaisiin, että tämä on sinun osuutesi sen kunnan veloista, joka kotikuntaasi
jouduttiin liittämään, kun se oli ajettu vararikon partaalle. Luulen, että
tomerampien toimien suosio lisääntyisi välittömästi. Nykyjärjestelmässä menot
ja tulot hukkuvat yhteen suureen saaviin ja asioiden välistä yhteyttä on vaikea
hahmottaa. Hiukan niin kuin Euroopan unionissa vastuita pitäisi selkiyttää. Nyt
maksajiksi joutuvat aivan väärät tahot.
