Lähestyvä joulu on vuoden mukavinta aikaa. Jurot suomalaiset muuttuvat ystävällisiksi ja kohteliaiksi, puhuvat jopa tuntemattomille ihmisille. Lahjojen kanssa ei ehkä hössötetä enää niin paljon kuin takavuosina, mutta kyllä lahjojen antaminen ja saaminen ovat edelleen erottamaton osa suomalaista joulua.
Tämän vuoden joulua varjostaa kuitenkin epävarmuus Suomen suunnasta. Koko kuluneen vuoden ajan olemme lukeneet uutisia irtisanomisista ja lomautuksista. Liian monelle suomalaiselle aidon joulutunnelman saavuttaminen voi olla kovin vaikea asia.
Joulun aikana meillä on tapana osoittaa myötätuntoa niille ihmisille, joilla on vähemmän kuin meillä itsellä. Melkein jokainen, jolla vain mahdollisuuksia on, pudottaa jotakin Pelastusarmeijan joulupataan tai osallistuu Pelastakaa Lapset ry:n keräykseen. Siitä tulee hyvä mieli, mutta riittääkö se?
Auttamisjärjestöjä tarvitaan. Ne tuovat lohtua erityisesti varattomille lapsiperheille ja yksinäisille vanhuksille, mutta yhteiskunnan rakenteita ne eivät voi muuttaa.
Suomalainen yhteiskunta on joulun alla 2012 eittämättä käännekohdassa. Työmarkkinajärjestöt kalisuttelevat sapeleitaan. Joku sanoo, että niin on ollut aina ennenkin. Niin onkin, mutta entäpä, jos muutos parempaan ei tulekaan ensi tai sitä seuraavana vuonna? Entä jos oikeassa ovat professori Vesa Puttosen kaltaiset henkilöt? Puttonen ennustaa uudessa kirjassaan, että Suomella ja muilla euromailla on edessään kenties kahdenkymmenen vuoden toipumisjakso.
Julkisessa hallinnossa on perinteisesti ollut eri murheet kuin yksityissektorilla. Palkoissa ei aina ole hurraamista, mutta irtisanomiset ja lomautukset ovat varsinkin valtiolla olleet tuntemattomia käsitteitä. Tämä lienee pääsääntö myös tulevaisuudessa. Ruususen uneen ei kuitenkaan pidä tuudittautua. Suomen julkinen velka kasvaa aivan liian nopeasti. Sen kuriin saattaminen edellyttää uhrautumismieltä myös kuntien ja valtion hallinnolta.
Ihmisen on vaikea luopua, mihin on tottunut. Varttuneen virkamiehen vuosiloma on 7½ viikkoa ja sen lisäksi valtiotyöantaja suosittelee, että lomarahat vaihdettaisiin vapaisiin. Tämä tarkoittaa, että lomalla voi olla 3 kuukautta vuodessa. En ole aivan varma, pärjäämmekö tällaisella ajattelulla niiden maiden kanssa, joissa palkallista lomaa on viikko vuodessa.
Ehkä tätä teemaa ei kannata pitää päällimmäisenä mielessä joulun alla, mutta kannattaa sitä silti ajatella.
Kulunut viikko:
Itsenäisyyspäivä-viikko oli hieman repaleinen, koska pidin silloin myös vuosilomaa. Viikkoon mahtui silti kauppojen aukioloaikojen pohdintaa loppiaisena, työtyytyväisyyskyselyn analyysiä ja sisäistä tarkastusta. Pitkästä aikaa oli kutsu Linnan juhliin. Mukavat kemut, jos nyt sitten frakki päällä voi olla mukavaa.
Kuluva viikko:
Maanantaina: Ensin kiinteistöasioita, sitten maanpuolustuksen alueellinen neuvottelukunta ja iltapäivällä päätin, että loppiaisena saavat Turun keskustan liikkeiden lisäksi auki olla Skanssi ja Mylly ja Salon kaupat.
Tiistaina: Sisäistä hallintoa ja iltapäivällä kuntaministeri Henna Virkkunen virastotalolla ja aiheena Turun kaupunkiseudun tulevaisuus.
Keskivikkona: Sisäistä hallintoa, illalla lopullinen muutto Turkuun.
Torstai: Konttorilla koko päivä, illalla maanpuolustuksen glögit
Perjantai: Konttorilla, keskipäivällä SPR.
