Joulun ja vuodenvaihteen aikaan meillä on tapana olla normaalia kiltimpiä. Toivottelemme toisillemme vain rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta. Myös yhteiskunnallinen keskustelu rauhoittuu ja se, mitä lausutaan, on särmätöntä ja sovittelevaa.
Kaikki eivät silti ole vaienneet. Harvardissa opetustehtävissä toimiva ex-pääministeri Esko Aho kirjoitti Helsingin Sanomiin rohkean artikkelin Suomen ja Euroopan tulevaisuudesta. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ei tyytynyt uuden vuoden puheessaan pelkästään listaamaan kulunutta vuotta, vaan nosti esiin muutaman keskeisen teeman selvällä suomen kielellä.
Aho kirjoitti, että Eurooppa tarvitsee selkeän teollisen strategian ja nykyistä tehokkaamman julkisen sektorin. Ulkoministeri Erkki Tuomioja reagoi välittömästi. Hänen mukaansa Ahon opeilla mennään suoraa tietä globaaliin helvettiin.
Niinistö sanoi puheessaan, että kaikki työ on arvokasta, ja arvokasta on myös työn tavoittelu. Hänen mukaansa on vaikea ymmärtää sitä ajattelua, että Suomi olisi oleskeluyhteiskunta, jossa tietoisesti jätetään omat mahdollisuudet käyttämättä ja oletetaan muiden kattavan pöydän. Sosiaalinen media täyttyi nopeasti viesteistä, joissa käsite oleskeluyhteiskunta tuomittiin.
Reaktiot Niinistön ja Ahon näkemyksiin olivat suomalaiselle keskusteluilmapiirille tyypillisiä. Emme oikein siedä, että vaikeista asioista puhutaan. Nykymaailmassa on ikään kuin sivistynyttä sivuuttaa ongelmat, niistä saa puhua korkeintaan rivien välissä.
Ongelmien väistelyn sijasta päättäjien tulisi katsoa totuutta silmiin. Tällä vauhdilla Euroopasta on tulossa köyhtyvä vanhainkoti. Uudistua pitää, ja kehitys, joka siirtää yhä suuremmassa määrin vastuuta yhteiskunnalle erilaisissa asioissa, tulee pysäyttää. Jo nyt vallitsee ristiriita julkisen sektorin tehtävien ja resurssien välillä. Kun taakka lisääntyy, mutta resurssit pienenevät, ajaudutaan helposti tilanteeseen, että oikein mikään ei toimi. Yhteiskunnan tehtäviä pitää vähentää, silloin palvelut pysyvät laadukkaina.
Moni työtön voi kokea termin oleskeluyhteiskunta loukkaavaksi. Mutta samaan aikaan meidän pitää muistuttaa itseämme siitä suomalaisen yhteiskunnan kummallisuudesta, että työttömyyden ohella vallitsee myös työvoimapula. Ilman Baltian maista ja Puolasta tulevia rakentajia suomalainen rakennusteollisuus pysähtyisi ,Helsingissä on vuosikaudet ollut vapaana monta sataa taksinkuljettajan paikkaa jne. Downshiftauksesta on tehty muoti-ilmiö, jonka esittely täyttää joka viikko aikakauslehtien sivuja. Tämä ajattelu lähtee siitä, että minä hellitän ja hyppään pois, muut hoitakoot kansantalouden kasvattamisen.
Uudelle vuodelle on tapana tehdä lupauksia. Jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että keskusteluilmapiiri olisi nykyistä vapaampi. Kyky sietää kritiikkiä on aina vaativa juttu. Sitä kuitenkin tarvitaan, niin koko Suomessa kuin täällä Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa.
Tällä viikolla:
Maanantai: Virasto-Suomi oli kovin hiljainen. Kymmenkunta työtoveria silti konttorihommissa.
Keskiviiikko: Sisäistä hallintoa koko päivä.
Torstai: Pari työpaikkahaastattelua ap ja maanpuolustusasioita Pansiossa ip
Perjantai: Oikeusturva-asioita ap, prosessien hallintaa (vaikea juttu seniori-virkamiehelle) ip
