RUUSUSEN UNTA?

Lähestyvä joulu on vuoden mukavinta aikaa. Jurot suomalaiset muuttuvat ystävällisiksi ja kohteliaiksi, puhuvat jopa tuntemattomille ihmisille. Lahjojen kanssa ei ehkä hössötetä enää niin paljon kuin takavuosina, mutta kyllä lahjojen antaminen ja saaminen ovat edelleen erottamaton osa suomalaista joulua.

Tämän vuoden joulua varjostaa kuitenkin epävarmuus Suomen suunnasta. Koko kuluneen vuoden ajan olemme lukeneet uutisia irtisanomisista ja lomautuksista. Liian monelle suomalaiselle aidon joulutunnelman saavuttaminen voi olla kovin vaikea asia.

Joulun aikana meillä on tapana osoittaa myötätuntoa niille ihmisille, joilla on vähemmän kuin meillä itsellä. Melkein jokainen, jolla vain mahdollisuuksia on, pudottaa jotakin Pelastusarmeijan joulupataan tai osallistuu Pelastakaa Lapset ry:n keräykseen. Siitä tulee hyvä mieli, mutta riittääkö se?

Auttamisjärjestöjä tarvitaan. Ne tuovat lohtua erityisesti varattomille lapsiperheille ja yksinäisille vanhuksille, mutta yhteiskunnan rakenteita ne eivät voi muuttaa.

 Suomalainen yhteiskunta on joulun alla 2012 eittämättä käännekohdassa. Työmarkkinajärjestöt kalisuttelevat sapeleitaan. Joku sanoo, että niin on ollut aina ennenkin. Niin onkin, mutta entäpä, jos muutos parempaan ei tulekaan ensi tai sitä seuraavana vuonna? Entä jos oikeassa ovat professori Vesa Puttosen kaltaiset henkilöt? Puttonen ennustaa uudessa kirjassaan, että Suomella ja muilla euromailla on edessään kenties kahdenkymmenen vuoden toipumisjakso.

Julkisessa hallinnossa on perinteisesti ollut eri murheet kuin yksityissektorilla. Palkoissa ei aina ole hurraamista, mutta irtisanomiset ja lomautukset ovat varsinkin valtiolla olleet tuntemattomia käsitteitä. Tämä lienee pääsääntö myös tulevaisuudessa. Ruususen uneen ei kuitenkaan pidä tuudittautua. Suomen julkinen velka kasvaa aivan liian nopeasti. Sen kuriin saattaminen edellyttää uhrautumismieltä myös kuntien ja valtion hallinnolta.

Ihmisen on vaikea luopua, mihin on tottunut. Varttuneen virkamiehen vuosiloma on 7½ viikkoa ja sen lisäksi valtiotyöantaja suosittelee, että lomarahat vaihdettaisiin vapaisiin. Tämä tarkoittaa, että lomalla voi olla 3 kuukautta vuodessa. En ole aivan varma, pärjäämmekö tällaisella ajattelulla niiden maiden kanssa, joissa palkallista lomaa on viikko vuodessa.

Ehkä tätä teemaa ei kannata pitää päällimmäisenä mielessä joulun alla, mutta kannattaa sitä silti ajatella.

Kulunut viikko:

Itsenäisyyspäivä-viikko oli hieman repaleinen, koska pidin silloin myös vuosilomaa. Viikkoon mahtui silti kauppojen aukioloaikojen pohdintaa loppiaisena, työtyytyväisyyskyselyn analyysiä ja sisäistä tarkastusta. Pitkästä aikaa oli kutsu Linnan juhliin. Mukavat kemut, jos nyt sitten frakki päällä voi olla mukavaa.

Kuluva viikko:

Maanantaina: Ensin kiinteistöasioita, sitten maanpuolustuksen alueellinen neuvottelukunta ja iltapäivällä päätin, että loppiaisena saavat Turun keskustan liikkeiden lisäksi auki olla Skanssi ja Mylly ja Salon kaupat.

Tiistaina: Sisäistä hallintoa ja iltapäivällä kuntaministeri Henna Virkkunen virastotalolla ja aiheena Turun kaupunkiseudun tulevaisuus.

Keskivikkona: Sisäistä hallintoa, illalla lopullinen muutto Turkuun.

Torstai: Konttorilla koko päivä, illalla maanpuolustuksen glögit

Perjantai: Konttorilla, keskipäivällä SPR.

PERSOONIA VAI KLOONEJA?

Lapin yliopiston hallintotieteen professori Jari Stenvall pohdiskelee mielipidekirjoituksessaan, ovatko poliittiset virkaerottamiset Suomessa lisääntymässä. Pontimena mielipiteelle ovat liikenne- ja viestintäministeriön viimeaikaiset tapahtumat, jotka johtivat Liikenneviraston pääjohtajan eroon.

Virkanimitykset tulee Suomessa tehdä perustuslakiin kirjoitettujen kriteerien mukaan. Kyky, taito ja koeteltu kansalaiskunto ratkaisevat. Perusteet koskevat kaikkia nimityksiä, mutta käytännössä niiden rinnalle on syntynyt poliittisten nimitysten järjestelmä. Pahimmilleen poliittiset nimitykset kehittyivät joissakin kaupungeissa, joissa valtapuolue vaati jäsenkirjaa koulujen vahtimestareilta tai sairaanhoitajilta.  Mentiin äärimmäisyydestä toiseen, laki vaatii objektiivisuutta, mutta kaikki valinnat politisoitiin.

Viime vuosina on ryhdistäydytty. Nimitykset ovat usein hyvin perusteltuja ja myös korkein hallinto-oikeus on muutamassa päätöksessään kirjoittanut selkeästi julki, että perustuslain nimitysperusteet koskevat valtion lisäksi kuntia.

Aivan ongelmaton ei tilanne poliittisen päätöksenteon ja virkahallinnon suhde ole. Monessa läntisen Euroopan maassa ylimmät virkamiehet vaihtuvat, jos poliittinen valta vaihtuu. Järjestelmä myöntää avoimesti, että yhteistyö on vaikeaa, jos vaikkapa ministeri ja ministeriön kansliapäällikkö ovat maailmankatsomukseltaan poliittisen kentän äärilaidoilta. Näin asia onkin. On naiivia väittää, että hallinto olisi arvovapaata, ikään kuin jokaiseen asiaan olisi olemassa valistunut ja objektiivinen virkamielipide.

Nimityspolitiikka vaatii vielä selkiyttämistä. Olisi hyvä, jos jotkut virat avoimesti politisoitaisiin. Askel tähän suuntaan oli valtiosihteerijärjestelmän käyttöönotto. Ministerin mukana tulee aina samaa aatesuuntaa edustava valtiosihteeri. Aivan ongelmaton ei ole tämäkään systeemi. Joissakin ministeriöissä käydään avointa kädenvääntöä siitä, kumpi on kumpi, valtiosihteeri vai kansliapäällikkö.

Objektiivisuus nimityksissä on kannatettava asia, mutta samalla tarvitaan rohkeutta puolustaa valinnoissa myös henkilöitä, joilla on omia mielipiteitä ja uskallusta lausua ne julki. Julkiseen maailmaankin on vaarallisesti uitettu liike-elämästä tunnetut palikkatestit, jotka mittaavat henkilöä varmasti aivan loistavasti, jos kyseessä on laskentapäällikön homma, mutta uskallan epäillä, että ne ovat kovin lapsellisia valittaessa korkeita virkamiehiä. Niissä tehtävissä ei oleellista ole päässälaskutaito, vaan kyky ymmärtää poliittista järjestelmää ja sen joskus merkillisiä lainalaisuuksia. Vaikeina aikoina tarvitaan rohkeita virkamiehiä, ei testiklooneja.

Kulunut viikko:

Maanantaina AVI:n johtoryhmä, sairas-ja veljeskotien liiton tilaisuuden avaussanat, ja iltapäivällä mietittiin, kuinka teemme parempaa hallintoa.

Tiistai-keskiviikko: Vaasassa sikäläiseen AVI:in tutustumassa. Hyvä ohjelma, jäi paljon mietittävää ja Vaasalla kaupunkina hyvä meno aivan selvästi.

Torstaina: Mietittiin kuntarakennelakia. Paljon on kuntakentällä työtä edessään ja se on hyvä.

Perjantai: Työnohjausta ja normaalia virkailua. Illalla pikkujoulu.