Luonani kävi nuori toimittaja, joka kertoi perehtyneensä aluehallintoviraston toimialaan ja tehtäviin netistä löytyvän tiedon perusteella. Hän kiitteli materiaalin runsautta, mutta samaan hengenvetoon kysyi, että ”mitä te nyt sitten oikeasti teette.”
Virkakielen ymmärrettävyys on asia, johon on kiinnitetty viime vuosina paljon huomiota, mutta luulen, että sanoma ei ole tullut kansalaista yhtään lähemmäs, pikemminkin päinvastoin.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini oli ostanut Helsingin Sanomista koko etusivun kertoakseen suomalaisille mistä Kreikka-sopimuksessa oli kyse. Käsi sydämellä: kuinka moni ymmärsi Soinin tekstin. Veikkaukseni on, että ei yksikään, joka ei ollut jo muutoin perillä sopimuksen sisällöstä.
Soini on poliittisten sutkautusten hallitseva mestari tämän päivän Suomessa ja tiesi aivan varmasti mitä teki. Harva uskaltaa tunnustaa, että ei tajua tekstistä mitään ja mystisyys vain lisää kirjoittajan sädekehää.
Me virkamiehet valitettavasti käytämme aika usein Soini-menetelmää. Ei ole tarkoituskaan, että kaikki ymmärtävät. Monilla ammattikunnilla, kuten vaikkapa lääkäreillä ja juristeilla, on pitkä perinne kirjoittaa niin, että vain kollegat ymmärtävät.
Koukerokielelle on myös hyviä perusteluja. Julkista valtaa käytettäessä tärkeintä on, että päätös on oikea, ei sen selkokielisyys, sanotaan. Totta, mutta silti jokaisen virkahemmon on hyvä yrittää muistaa, että ei kirjoiteta itselle, ei kollegalle, vaan Suomen kansalle.
Kulunut viikko:
Maanantai: Ap sisäistä hallintoa, päivällä Puolan suurlähettiläs Turussa, ip sosiaalipuolen juttuja.
Tiistai: Ap sisäistä hallintoa, ip sisäistä turvallisuutta.
Keskiviikko: Ap haastattelu, päivällä Pietari-delegaatio Turussa
Torstai: Ap talousasioita, ip viestintää
Perjantai: Ap kantelujuttuja, joita pukkaa pirusti, päivällä koulutusasioita Kauppakamarin valiokunta-puheenjohtajan kanssa.
