Kuntien johtajat ovat esitelleet tai esittelevät oman ehdotuksensa kuntansa talousarvioksi. Niillä kaikilla on yksi yhteinen piirre: palveluja pitää karsia ja veroprosenttiin kohdistuu kovia paineita. Muutamissa kunnissa tilanne on niin tiukka, että turvaudutaan lomautuksiin ja Salossa, Jyväskylässä ja Kouvolassa on tarkoitus irtisanoa myös henkilökuntaa. Vain Kauniainen porskuttaa kuten ennen, 16,5 %:n veroprosenttia ei ole tarvetta nostaa.
Suomalaisessa yhteiskunnassa hyvinvointiajatus on hyvin laajalti hyväksytty. Tuohon hyväksyntään sisältyy halukkuus maksaa veroja, ei ehkä aivan Kaisa Raatikaisen tapaan niitä rakastaen, mutta kuitenkin. Mutta kun vakavaraisina pidetyt suuret kaupungin, kuten Turku ja Tampere, aikovat lähivuosina nykykehityksellä rikkoa 20 %:n maagisen verorajan, alkaa monen mitta olla täysi.
Väitän, että innostus veronmaksuun on sukupolvikysymys. Me suurten tai melkein suurten ikäluokkien ihmiset maksamme ja hyväksymme kiltisti. Toisin on nuorten ihmisten kohdalla, erityisesti niiden, joilla on ollut mahdollisuus asua myös muissa maissa. He kysyvät ehkä aika perustellusti, miksi puolet tuloista (näin käy tällä kehitysvauhdilla keskiluokalle nopeasti) pitää maksaa kruunulle, varsinkin kun moni kokee, että hyödyn maksamisesta saa joku aivan muu.
Suomalainen yhteiskunta on siinä suhteessa kuilun partaalla, että aivan liian moni on, omasta tai olosuhteiden uhrina, heittänyt pyyhkeen kehään ja elää pysyvästi toimeentulotuen varassa. Erityisen vaarallista tämä on nuorten ihmisten kohdalla. Tällainen tilanne tulee ennen pitkää aiheuttamaan vakavia yhteiskunnallisia konflikteja. Ne, joilla ei ole työtä, kapinoivat ja ne, jotka maksavat niiden menot, jotka elävät sosiaalituilla, voivat myös nousta barrikadeille ainakin henkisesti.
On tärkeää, että hyväksymme hyvinvointiajattelun ja maksamme korkeita veroja. Mutta yhtä lailla poliitikkojen tulisi pitää huolta siitä, että yhteiskunta kehittyy niin, ettei hyvinvointiyhteiskunnan menojen maksaminen jää liian harvoille hartioille. Vapaamatkustajien porukkaa ei saa kasvattaa. Yksi askel moraalin kohentamisessa on sosiaaliturvan vastikkeellisuus. Onneksi siitä uskalletaan jo puhua.
Mennyt viikko:
Maanantaina kuuntelemassa pääministeri Kataista. Ei käy hänen hommansa kateeksi, kriisitietoisuus on kansalaisten ja kuntien keskuudessa vielä lapsenkengissä. Iltapäivällä arvonimiasioita. Tiistaina aamulla ympäristölupa-juttuja ja iltapäivällä romaniasioita ja sisäistä hallintoa. Keskiviikkona koko päivä konttorihommia. Torstaina sosiaali-ja terveysministeriössä lupahallintoa, perjantaina yhteistyötoimikunta ja paikallaan virkailua.
