Muutama päivä sitten julkaistiin tutkimus, jossa Suomen
kuntien asukkaat vastasivat siihen, halusivatko he suositella omaa
kotikuntaansa muille. Muutamat kuntajohtajat ehtivät jo kyseenalaistaa koko
tutkimuksen, ja totta onkin, että monen kunnan kohdalla johtopäätös oli vedetty
hyvin pienen otannan perusteella.
Täyttyivät tieteellisyyden kriteerit tai eivät, tulokset
eivät yllätä. Tyytyväisimpiä kotikuntaansa ovat suurten kaupunkien
ympäristökuntien asukkaat. Vähiten kiitosta jakoivat ne, jotka asuvat
rakennemuutoskunnissa.
Lounaissuomalaisena voi tietysti olla ylpeä siitä, että
parhaiten pärjänneiden joukossa oli sellaisia lähiympäristön kuntia kuin
Naantali, Lieto, Kaarina jne. Monet näistä kunnista saivat myös itsenäisyyspyrkimyksilleen
uutta puhtia.
Valtion virkamiehenä en tohdi ruotia kuntauudistusta muuta
kuin siltä osin, että jonkinlainen reformi on pakko tehdä, oli maassa sitten
mikä hallitus tahansa. Tämän uskallan sanoa palveluiden järjestämistä valvovana
tahona. Osa Suomen kunnista on kerta kaikkiaan pudonnut kelkasta ja, kuten
presidenttikin totesi, julkinen sektori nielee yhteisestä kakusta liian suuren
osan.
Mutta oli tutkimuksessa joitakin yllättäviäkin asioita.
Joukossa oli muutama kunta, joissa ei ole mennyt kovin hyvin, mutta ihmiset
eivät silti ole tyytymättömiä, esimerkkinä vaikkapa Forssa.
Me valvojat lähdemme usein siitä, että kun palvelut ovat
samantasoisesti järjestetty, niin kaikki ovat yhtä tyytyväisiä tai
tyytymättömiä. Emme taida olla aivan oikeassa. Ehkä on hyvä, että ihmiset itse
päättävät ovatko he onnellisia, eikä tyytyväisyyden normeja luoda
virkamieskonttoreissa.
