perjantai 17. tammikuuta 2014

TYYTYVÄISET JA TYYTYMÄTTÖMÄT KUNTALAISET



Muutama päivä sitten julkaistiin tutkimus, jossa Suomen kuntien asukkaat vastasivat siihen, halusivatko he suositella omaa kotikuntaansa muille. Muutamat kuntajohtajat ehtivät jo kyseenalaistaa koko tutkimuksen, ja totta onkin, että monen kunnan kohdalla johtopäätös oli vedetty hyvin pienen otannan perusteella.

Täyttyivät tieteellisyyden kriteerit tai eivät, tulokset eivät yllätä. Tyytyväisimpiä kotikuntaansa ovat suurten kaupunkien ympäristökuntien asukkaat. Vähiten kiitosta jakoivat ne, jotka asuvat rakennemuutoskunnissa. 

Lounaissuomalaisena voi tietysti olla ylpeä siitä, että parhaiten pärjänneiden joukossa oli sellaisia lähiympäristön kuntia kuin Naantali, Lieto, Kaarina jne. Monet näistä kunnista saivat myös itsenäisyyspyrkimyksilleen uutta puhtia.

Valtion virkamiehenä en tohdi ruotia kuntauudistusta muuta kuin siltä osin, että jonkinlainen reformi on pakko tehdä, oli maassa sitten mikä hallitus tahansa. Tämän uskallan sanoa palveluiden järjestämistä valvovana tahona. Osa Suomen kunnista on kerta kaikkiaan pudonnut kelkasta ja, kuten presidenttikin totesi, julkinen sektori nielee yhteisestä kakusta liian suuren osan.

Mutta oli tutkimuksessa joitakin yllättäviäkin asioita. Joukossa oli muutama kunta, joissa ei ole mennyt kovin hyvin, mutta ihmiset eivät silti ole tyytymättömiä, esimerkkinä vaikkapa Forssa.

Me valvojat lähdemme usein siitä, että kun palvelut ovat samantasoisesti järjestetty, niin kaikki ovat yhtä tyytyväisiä tai tyytymättömiä. Emme taida olla aivan oikeassa. Ehkä on hyvä, että ihmiset itse päättävät ovatko he onnellisia, eikä tyytyväisyyden normeja luoda virkamieskonttoreissa.