JOKAISEN PITÄISI KATKAISTA JALKANSA KERRAN ELÄMÄSSÄÄN

Myönnän, että tämän jutun otsikko voi jonkun mielestä olla mauton ja ainakin se on kansantalouden kannalta arveluttava. Jalkani on ollut yli neljä viikkoa kipsissä ja vielä pitäisi kolme viikkoa lusia. Ei tarvitse olla kärsimätön karjalaisluonne huomatakseen kuinka paljon kainalosauvoilla kävely muuttaa elämää.

Monet kunnat, mm Turku, ovat tehneet paljon esteettömyyden hyväksi. Voi olla, että Suomi on maailman johtavia maita näissä asioissa, mutta silti tehtävää riittää.

Kävin kuluneen viikon maanantaina Helsingissä kahdessa eri tilaisuudessa. Tiedustelin etukäteen, onko kokoustiloihin esteetön pääsy. Kummassakin paikassa vakuutettiin, että näin on. Ensimmäisessä paikassa pääsi sisällä kulkemaan helposti, mutta ulko-ovella tervetulleeksi toivotti kolme jylhää kiviporrasta. No, kinkkaamalla selvisin. Toisessa paikassa sisäänkäynti oli helppo, mutta päästäkseni hissille piti sisällä kinkata seitsemän porrasta ilman kaidetta. Jos olisin ollut liikkeellä pyörätuolilla, ulos olisin jäänyt kummassakin paikassa.

Olen oppinut monia asioita. Kahvinkeitto on pelkkää huvia myös yhdellä jalalla, mutta kainalosauvoilla käveleminen täyden kahvikupin kanssa ei vielä onnistu. Me, joille vaikea liikkuminen on vain tilapäistä, selviämme erilaisista tilanteista naureskellen. Mutta pitää muistaa, että monelle kanssaihmiselle sellainen on jokapäiväistä. Esteettömyyden edistäminen on kovin harvoin kiinni rahasta. Enemmän kyse on tahdosta ja ymmärryksestä. Sen vuoksi jalan katkaiseminen kerran elämässä on kannattavaa. Se avaa silmät.

Kulunut viikko:

Maanantaina: Sosiaali-ja terveysministeriön seminaari Helsingissä. Korviin soimaan jäänyt tieto: Oulussa 10% asukkaista aiheuttaa 80% sosiaali-ja terveysmenoista. Illalla Timo Harakan ja Anna Kortelaisen kanssa sivistynyt keskustelutuokio, joka tulee telkkarista ulos kesällä.

Tiistai: Ap mielenkiintoinen esittely Raisioon sijoittuvasta sos-terv.hankkeesta. Jotkut yritykset ovat ihailtavan avoimia ja oma-aloitteisia. Ip omaa hallintoa.

Keskiviikko: Melkein koko päivä Venäjän kauppaa käsittelevässä seminaarissa Turussa. Ip oman talon henkilöstöasioita.

Torstai: Ap sairaanhoitopiirin johtaja piipahti, erittäin mielenkiintoinen keskustelutuokio. Ip hallintoa omassa talossa.

 HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE

KAIKKI ON PIELESSÄ

Kun ongelmat syvenevät, niiden ratkaiseminen vaikeutuu. Moni meistä lienee tarkkaillut Italiaa viime viikkojen aikana huolestuneena. Jos vaalit ja hallituksen muodostamisen ottaa viihteenä, on Italia oiva politiikan BB-talo, mutta vakavamieliselle ihmiselle tulee suru puseroon.

Mihin ihmiset äänestyskäyttäytymisellään oikein siellä pyrkivät? Mario Montin virkamieshallitus teki pakollisia asioita ja sai valtiolaivan ainakin hieman kääntymään oikeaan suuntaan. Ja kuinka siihen vastattiin? Ihmiset äänestivät vanhaa elostelijaa, tai koomikkoa, jonka politiikka muodostuu siitä, että hän ei suostu yhteistyöhön kenenkään kanssa, tai…

Helppoa ei ole Suomessakaan. Maan hallitus koettaa tehdä puoliväli-istunnossaan tarvittavia päätöksiä Suomen lähitulevaisuuden turvaamiseksi. Kun pohja on hyvin laaja, ei päätöksenteko ole helppoa.

Se, että myös Suomen äänestystulos eduskuntavaaleissa oli problemaattinen, ei näytä mediaa ja etujärjestöjä juuri hetkauttavan. Ankara kritiikki ei ota tätä peruslähtökohtaa ollenkaan huomioon. Päätöksiä vaaditaan niin kuin maassa olisi yhden puolueen enemmistöhallitus.

Hallituksella on listallaan tosi vaikeita asioita. Moni voisi sanoa, että liian vaikeita. Toisaalta monessa asiassa kello on lyönyt paljon. Tarvitaan korotusta eläkeikään, ja vain täysin faktoja tuntematon ihminen voi sanoa, että voimme puskea eteenpäin nykyisellä kuntarakenteella.

Vaikka päätöksenteko yskii, pitäisi odotusten kuitenkin olla realistisia. Jos ihmiset kasvavassa mitassa äänestävät ympäri Euroopan puolueita tai ryhmiä, jotka eivät edes halua tai kykene vastuuseen, on seurauksena taatusti takkuileva päätöksenteko.

Kun lehden aamulla avaa, tuntuu usein, että kaikki on pielessä. Jos vertailua tekee muuhun Eurooppaan, muista maista puhumattakaan, niin ei se niin ole. Ehkä poliitikkojakin pitää joskus ymmärtää.

Kulunut viikko:

Viikko sitten perjantaina murtui koriksessa nilkka. Kipsi tuli kuudeksi viikoksi, mutta ei sairauslomaa. Toki muutoksia ohjelmaan on pitänyt tehdä. En käynyt tiistaina Porissa, enkä perjantaina Helsingissä, mutta muutoin nykytekniikka mahdollistaa työskentelyn missä vain.

Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualueen johtaja Kirsi Paasikoski siirtyi uusiin tehtäviin. Hänet hyvästelimme torstaina. Kiinnostava paikka tulee hakuun. Lukekaa lehti-ilmoituksia.