Kuluneen viikon työt alkoivat maanpuolustuskurssin avauksella Turussa. Vaikka ehdinkin osallistua kurssille kovin heikosti, oli helppo havaita, että koolla oli motivoitunut joukko eri elämänalueilla toimivia ihmisiä. Kurssi järjestettiin Lounais-Suomen aluehallintoviraston ja Sotilasläänin kanssa yhteistyössä. Jo maanantai-iltapäivänä suuntasin kohti Mikkeliä, jossa pohdittiin koko tiistaipäivä harvaan asuttujen seutujen sisäisen turvallisuuden tilaa. Varsinais-Suomi ja Satakunta eivät ole harvaan asuttuja maakuntia, mutta meiltäkin löytyy suuri saaristo, jossa kohdataan ainakin osaksi samantyyppisiä kysymyksiä kuin Pohjois-Karjalassa tai Kainuussa.
Mikkelissä oli paikalla kaupungin poliisipäällikkö, joka on vanha tuttu sekä opiskelu- että armeija-ajoilta. Pikkuisen provosoiden yritin tiukata hänen mielipidettään siihen, miksi sisäisen turvallisuuden toimenpideohjelma on aluehallintovirastojen eikä poliisin kontolla, vaikka aveissa ei työskentele juuri ollenkaan turvallisuuden ammattilaisia. No, ei yksittäinen poliisipäällikkö voi vastata tuollaiseen kysymykseen. Päätökset on tehty ylemmillä tahoilla.
Onko maanpuolustuskurssien päävastuu puolustusvoimilla vai aluehallintovirastoilla ja värkätäänkö sisäisen turvallisuuden ohjelmia avien vai poliisien johdolla, liittyy kysymykseen, mitä kukin organisaatio ehtii, mikä on sen päätehtävä ja kuinka yhteistyöhaluinen se on.
Julkinen talous kärvistelee tulevina vuosina aika lailla. Yhdelläkään organisaatiolla ei ole liikaa rahaa ja jokainen miettii, mitä voisi jättää tekemättä, mistä voisi luopua. Jo nyt on selvästi nähtävissä, että aika moni organisaatio aikoo säästää yhteistyöstä. Se on ymmärrettävää, jos rahaa ei kerta kaikkiaan ole. Ongelma vain on, että kokonaisuuden kannalta syntyy negatiivinen lopputulos. Organisaatio voi selvitä, mutta veronmaksaja kärsii.
Menossa on myös laajakantoinen valtioneuvostouudistus. Siinä onnistuminen olisi äärimmäisen tärkeää. Ministeriöiden välillä on Suomessa, niin kuin kaikkialla muuallakin maailmassa, menossa ikuinen valtataistelu. Yhteistyö on monin osin hapuilevaa, jopa vastenmielistä. Julkiset palvelut kyetään tarjoamaan vain, jos yhteistyötä tehdään avoimesti. Siinä asiassa on jokaisella valtion apparaatilla peiliin katsomisen paikka.
Kulunut viikko:
Maanantai: Ap maanpuolustuskurssilla, ip henkilöstöasioita ja lähtö Mikkeliin.
Tiistai: Harvaan asuttua turvallisuutta kollegani Ellin kanssa Mikkelissä.
Keskiviikko: Viikkopalavereita ja maanpuolustusta.
Torstai: Suunnittelua, tiedotusta ja kommodori Timo Ståhlhammarin läksiäiset.
Perjantai: Toimintakertomusta, sisäistä tarkastusta ja maanpuolustuskurssin päätös.
Lauantaina Raumalle, jääkiekkoa ja hallin vihkimistä.
