Olen tänään, ennen tämän blogin kirjoittamista mietiskellyt, mitä sanoisin huomenna pidettävässä Sotaveteraanien vuosikokouksessa. Ensimmäinen sana, joka tulee mieleen, on ITSENÄISYYS. Sitä sanaa voi ja pitääkin värisytellä juhlallisessa muodossa. Olohuoneisiimme tulvii joka ilta viestejä maailmalta, kun kansakunnat ja heimot taistelevat omasta itsenäisyydestään. Monen kohdalla päämäärä tuntuu toivottomalta, vanha diktatorinen vain vaihtuu uuteen, mutta todellisesta vapaudesta ei ole tietoakaan. Viimeistään tällöin huomaa, kuinka onnellisessa asemassa me Suomessa olemme.
Itsenäisyydestä puhutaan Suomessa myös arkisemmissa puitteissa. Maan hallitus vie eteenpäin kuntauudistusta, joka toteutuessaan merkitsee, että kuntien lukumäärä Suomessa vähenee selvästi. Uudistus on kannatettava. Liian moni kunta elää pystyssä olemisen aallonharjalla, ja kansalaisten yhdenvertaisuus vaarantuu, koska kuntien kyky hoitaa lakisääteisiä palveluja on kovin erilainen.
Yksiselitteinen asia kuntauudistus ei toki ole. Kävin kuluneella viikolla Laitilan kaupungissa. Laitila on suunnilleen keskikokoinen suomalainen kunta, joka ei suoraan kuulu minkään suuremman kunnan ”vaikutuspiiriin.” Kunnalla on selkeä kuntakeskus, vireä elinkeinotoiminta ja vahva identiteetti. Tällaisille kunnille liittyminen johonkin suurempaan yksikköön ei ole periaatteellisessa mielessä ollenkaan helppo juttu. Ja aivan ymmärrettävästi voidaan kysyä, mikä olisi liitoksen hyöty.
Kuntauudistusta tarvitaan, mutta samalla olisi tärkeää pitää huolta, kuinka turvataan alueellinen aktiviteetti, liittyy se elinkeinoelämän kehittämiseen tahi paikallisen kulttuurin vaalimiseen.
Kunnallinen itsenäisyys, toisin kuin valtiollinen, ei saa olla pyhä asia. Kunta on ennen kaikkea palvelujen tuottamisorganisaatio, jonka hyvyyttä tulee mitata sillä, minkä laatuisia ja minkä hintaisia palveluja se kykenee tuottamaan. Tätä asiakokonaisuutta ei saa sotkea kulttuuri-identiteettiin, joka on kuntarajoista riippumaton asia. Mutta uusia kuntarajoja piirrettäessä tulee silti osata huomioida paikalliset olosuhteet. Se, mikä sopii pääkaupunkiseudulle, ei välttämättä toimi kaikkialla muualla.
Kulunut viikko:
Maanantai: Ap tapaaminen yhteistyötahon kanssa, joka järjesti upean nuorten syrjäytymiseen liittyvän seminaarin. Ip tiedotusta ja viraston uusien virkamiesten tapaamista.
Tiistai: Laitilassa koko päivä. Kerta kaikkiaan hienosti järjestetty vierailu.
Keskiviikko: Hallintoa, esitelmä Kupittaan rotaryklubissa.
Torstai: Veteraaniasioita.
Perjantai: Hallintoa, työtoverin läksiäislounas.
Lauantai: Puhe Turun Sotaveteraanien vuosikokouksessa.
