Suomalainen koulukeskustelu sai melkoisesti puhtia, kun Helsingin kaupunki erotti palveluksessaan olleen opettajan, koska tämä oli poistanut oppilaan koulun ruokalasta liian kovakouraisesti. Virinnyt debatti on tervetullut, olkoonkin, että yksittäiseen tapaukseen kannan ottaminen pelkkien lehtitietojen ja hiukan huonosti näkyvän kännykkänauhoituksen perusteella on vaikeaa. Myöskään sitä ei voi välttää, että tällaisen tapauksen yhteydessä ensimmäisenä heräävät erilaiset irtipisteiden kerääjät, joiden motiivit ovat kovin usein henkilökohtaisia aidon huolen tuntemisen sijasta.
Esitetyt mielipiteet ovat olleet kovin mustavalkoisia ja niistä näkyy myös sukupolvien väliset erot. Monet kannanottajista ovat itseni lailla kansakoulun, eivät peruskoulun kasvatteja. Omalta kouluajaltamme muistamme monia opettajia, jotka käyttäytyivät aika lailla niin kuin itse parhaaksi katsoivat. Kuria piisasi, eikä sitä halunnut kukaan kyseenalaistaa. Muistamme hymysuin opettajia, jotka paukuttelivat karttakepillä sormille tai nostivat häiritsijän raivelista seinälle.
Mutta oli myös paljon ylilyöntejä. Niillä on vain tapana häipyä mielestä. Jotkut opettajat olivat tämän päivän mittapuun mukaan suoranaisia koulukiusaajia. He kävivät kiinni, niin henkisesti kuin fyysisesti, änkyttäjiin, housunsa kastelijoihin tai niihin, jotka kulkivat repaleisissa vaatteissa. Nuoremmat koulukeskustelijat tuskin pystyvät edes kuvittelemaan kuinka erilainen koulumaailma oli viisikymmentä vuotta sitten.
Tämän päivän opettajat ovat aivan toisessa tilanteessa kuin muinoin. Heille huudellaan, pilkataan ja monessa luokassa häiriköiden kanssa kuluu aivan liikaa aikaa suhteessa varsinaiseen opettamiseen. Olen monesti ihmetellyt, kuinka opettajien pinna ylipäätään kestää. Molemmat vanhempani olivat opettajia. Itselleni selvisi jo seitsemänkymmentäluvulla, että vanhempieni ammattiin en ainakaan rupea. Niin vaativa se oli jo silloin.
Tietyllä tavalla olisi hyvä, että Helsingin tapaus käsiteltäisiin oikeudessa. Silloin saataisiin ainakin selvyys siitä, mikä on lain soveltajan tulkinta opettajan oikeuksista. Mutta vaaransakin oikeuskäsittelyllä on. Arjen maailma poikkeaa niin kovin paljon lakikirjojen maailmasta. Voi olla, että saamme tulkinnan, joka on sivistynyt ja humaani, mutta jonka seurauksena kouluhäiriköinti lisääntyy oikein luvan kanssa, koska opettajat uskaltavat puuttua asioihin yhä vähemmän. Sitä tuskin toivoo kukaan.
Kulunut viikko:
Maanantai: Konttorihommia
Tiistai: STM:n seminaari Helsingissä. Erittäin mielenkiintoisia keskusteluja lakien valvonnasta.
Keskiviikko: Sisäistä turvallisuutta Turun virkamiesten kanssa. Iltapäivällä budjettiseurantaa.
Torstai: Kehityskeskustelu viestintäpäällikön kanssa, valmistelupalavereja mm. eduskuntaa varten.
Perjantai: Yt-kokous aamulla, parkkipaikat mietityttävät henkilökuntaa. Erityisesti porilaisille osallistujille onnea jääkiekon loppupeleihin. Iltapäivällä kehityskeskustelu POL:n vastuualueen vt.johtajan kanssa.
