KYSYMYS ON VALLASTA

Kestävyysvaje on laittanut myös valtion ja kuntien hallinnot miettimään, kuinka järjestäisimme asiat niin, että palvelut olisivat tarjolla entistä halvemmin hoidettuina, mutta edelleen korkeatasoisina. Moni saattaa tällaiselle tavoitteiden asettelulle tirskua, eikä suotta, niin monta kertaa on pystytetty komiteoita, projekteja etc, joiden villat ovat olleet kovin vähäisiä. Valitettavan usein ainoa hyötyjä on ollut projektihenkilökunta, jolle on maksettu työstään kohtuullinen korvaus.

Ministeriöiden välinen yhteistyö, tai oikeammin sen puute, on tuttu hämmästelyn aihe jokaiselle, joka joutuu asian kanssa tekemisiin. Länsieurooppalainen valtionhallinto rakentuu melkein aina itsenäisille ministeriöille, joilla on tapana tuijottaa voimaperäisesti omaan napaansa niin, että muut ministeriöt koetaan kilpailijoiksi, ei yhteistyökumppaneiksi.

Yllä mainittu epäkohta ei ole mikään uutinen, mutta nyt sen kimppuun ollaan käymässä oikein tosissaan ns. KEHU-hankkeen myötä. Tarkoitus on uudistaa valtion virastorakenne, tuoda uudet pelisäännöt ylimmille virkamiehille ja perustaa yhteinen hallintopalvelujen keskus, joka myös yhtenäistäisi palvelukulttuuria ministeriöiden kesken.

Myös aluehallinto on valinkauhassa. 2009 hävitettiin lääninhallitukset ja luotiin ely-keskukset ja avit. Tiedän, että moni kansalainen ei edes tiedä, mitä nuo kirjainyhdistelmät tarkoittavat, mutta ei mikään ihme. Ilmeisesti poliittinen apparaatti huomasi tehneensä virheen, koska uudistustyö on vinhassa vauhdissa. Suurin kysymys lienee laitetaanko toimia yhteen ja toimitaan poikkihallinnollisesti vai tehdäänkö valtakunnallisia putkihallintoja.

Kolmas taso on paikallinen hallinto, jossa kunnat ovat suurin peluri, onhan kuntien palveluksessa väkeäkin paljon enemmän kuin valtion. Vireillä ollut kuntauudistus on saanut jalansijaa jossakin, mutta pääsääntöisesti on ajettu ns. asemiin mököttämään. 

Jokainen hallinnon taso sanoo suhtautuvansa asemaansa asiakkaan näkökulmasta. Oltuani viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana töissä kaikilla hallinnon portailla, voin vakuuttaa, että tuollainen lausahdus on pelkkä markkinapuhe, ellei peräti suuri valhe. Aivan liian usein törmää asenteeseen, joka on puhtaan valtapoliittinen. Jos meidän ministeriö selviää leikkauksista hyvin, ei väliä jos naapuriministeriö korahtelee kuoleman kielissä. Jos meidän kunnan tulorakenne on hyvä, sama se, jos naapuri lomauttaa rahapulassaan. Ja jos meidän avi tai ely saa riittävästi budjettirahaa, ei yöunet mene, jos kummivirastoa kohdellaan kaltoin.

Kyse on siis aika usein alkukantaisesti vallasta. Ihminen vain nyt on sellainen, että valta kiinnostaa ja se näkyy organisaatioiden toimissa. Poliitikkojen tulee olla tosi tarkkoja tulevissa hallitusneuvotteluissa tehdessään linjanvetoja ja päätöksiä näistä asioista. Viimeistään niissä neuvonpidoissa asiakkaan ja kansalaisen edun tulee johtaa toimia.