Myönnän, että tämän jutun otsikko voi jonkun mielestä olla mauton ja ainakin se on kansantalouden kannalta arveluttava. Jalkani on ollut yli neljä viikkoa kipsissä ja vielä pitäisi kolme viikkoa lusia. Ei tarvitse olla kärsimätön karjalaisluonne huomatakseen kuinka paljon kainalosauvoilla kävely muuttaa elämää.
Monet kunnat, mm Turku, ovat tehneet paljon esteettömyyden hyväksi. Voi olla, että Suomi on maailman johtavia maita näissä asioissa, mutta silti tehtävää riittää.
Kävin kuluneen viikon maanantaina Helsingissä kahdessa eri tilaisuudessa. Tiedustelin etukäteen, onko kokoustiloihin esteetön pääsy. Kummassakin paikassa vakuutettiin, että näin on. Ensimmäisessä paikassa pääsi sisällä kulkemaan helposti, mutta ulko-ovella tervetulleeksi toivotti kolme jylhää kiviporrasta. No, kinkkaamalla selvisin. Toisessa paikassa sisäänkäynti oli helppo, mutta päästäkseni hissille piti sisällä kinkata seitsemän porrasta ilman kaidetta. Jos olisin ollut liikkeellä pyörätuolilla, ulos olisin jäänyt kummassakin paikassa.
Olen oppinut monia asioita. Kahvinkeitto on pelkkää huvia myös yhdellä jalalla, mutta kainalosauvoilla käveleminen täyden kahvikupin kanssa ei vielä onnistu. Me, joille vaikea liikkuminen on vain tilapäistä, selviämme erilaisista tilanteista naureskellen. Mutta pitää muistaa, että monelle kanssaihmiselle sellainen on jokapäiväistä. Esteettömyyden edistäminen on kovin harvoin kiinni rahasta. Enemmän kyse on tahdosta ja ymmärryksestä. Sen vuoksi jalan katkaiseminen kerran elämässä on kannattavaa. Se avaa silmät.
Kulunut viikko:
Maanantaina: Sosiaali-ja terveysministeriön seminaari Helsingissä. Korviin soimaan jäänyt tieto: Oulussa 10% asukkaista aiheuttaa 80% sosiaali-ja terveysmenoista. Illalla Timo Harakan ja Anna Kortelaisen kanssa sivistynyt keskustelutuokio, joka tulee telkkarista ulos kesällä.
Tiistai: Ap mielenkiintoinen esittely Raisioon sijoittuvasta sos-terv.hankkeesta. Jotkut yritykset ovat ihailtavan avoimia ja oma-aloitteisia. Ip omaa hallintoa.
Keskiviikko: Melkein koko päivä Venäjän kauppaa käsittelevässä seminaarissa Turussa. Ip oman talon henkilöstöasioita.
Torstai: Ap sairaanhoitopiirin johtaja piipahti, erittäin mielenkiintoinen keskustelutuokio. Ip hallintoa omassa talossa.
Aikoinaan lääninhallinnon tai LVM:n ? koordinoimana toimi esteettömyystyöryhmiä - ryhmissä oli liikennesektorin, sosiaali- ja terveydenhuollon, järjestöjen ja suurten kaupunkien edustajia. Aivan oikeasti alueiden näkökulmasta ryhmällä oli painoarvoa erityisesti paikallisten ratkaisujen tukemisessa ja tiedon levittämisessä.
VastaaPoistaTähän liittyen kuningasehdotuksena, että jatkossa olisi Kari Häkämiehen edustamien aluehallintovirastojen vastuulla tämä kokonaisuus - tuntuisi vaikuttavuusnäkökulmasta loogiselta.
Ihan tarkkaan tietämättä hallinnon kehittämislinjoja tämä pohdittavaksi huomioon ottaen väestökehitys (10 vuoden päästä esim. likkumisratkaisuissa on pakko tarjota kolmannekselle väestöstä esteettömiä palveluita!)
Ei muuta kuin samaa mieltä. Kari esteettömyysasiaa omakohtaisesti kokeneena Suomen aluehallintoviraston johtana nyt painotusta ja organisointia & tulosvaatimuksia näihin. Muutoin blogiin kommentoiden että varsin hyviä, jopa liberaalisia näkemyksiä Karilla :)
VastaaPoistaTerve!
VastaaPoistaVajaa viikko sitten nilkka murtui, ja nyt kävelen keppien kanssa. On todella hankalaa liikkua kantamusten kera, sen olen huomannut.
Ulkonakin olisi hyvä köpitellä, mutta en ole netistä löytänyt kipsijalan suojaa niin, ettei kipsi kastu. Sininen muovisuoja, jonka sairaalasta sain, meni rikki jo taksimatkalla. Miten sinä olet kipsin suojannut?