Aluehallintovirastoja kutsutaan kieli poskessa koppalakkivirastoiksi. Nimitys ei loukkaa yhtään, ei ainakaan, jos on hiukankin huumorintajua ja tietoa siitä, mitä aveissa tehdään. Meidän tehtävämme on valvoa. Emme ole pehmoelämän suojelupoliisi, mutta myös meiltä löytyy hallinnon muskelia, jos tarve vaatii.
Sana valvonta jakaa ihmisiä voimakkaasti. Lähtökohtaisesti en pidä siitä itsekään. Se tuo Euroopan lähihistoriasta mieleen yhteiskunnat, jotka syynäsivät kansalaistensa tekemisiä yötä päivää ja rankaisivat kaikkia, jotka uskalsivat ajatella omilla aivoillaan. Eikä Suomessakaan tarvitse mennä montaa vuosikymmentä taaksepäin, kun löytyy sekä pelottavia että hassunkurisia esimerkkejä henkilöistä, jotka käyttivät virkaansa liittyvää valtaa kovin merkillisesti. Olen nauranut monet kerrat äitini kertomukselle Lapuan yhteiskoulusta. IKL:ään kuulunut naisrehtori kyttäili lauantai-iltaisin nuorisoseurantalon ikkunoista ja jos hän näki lukiota käyvän tytön tanssimassa, seurauksena oli koulusta erottaminen. Mikähän mahtoi olla lakipykälä, johon oikeustoimi perustui?
Valvonnasta emme kuitenkaan pääse, valitettavasti. Pikemminkin alkaa tuntua siltä, että sitä halutaan lisää. Viikko sitten Etelä-Suomen aluehallintovirasto kertoi vanhainkodista, jossa vanhustenhoito oli laiminlyöty. Eilen samansuuntaisen uutisen välitti Vaasassa toimiva avi, jonka mukaan sikäläiset heikkokuntoiset mummat ja paapat asuvat kuusikerroksisessa talossa, jossa hoitoa on vain yhdessä tasossa.
Eniten julkisuutta valvonnan näkökulmasta on saanut Talvivaaran kaivos. Sitä koskeva keskustelu on ministeriöiden välisestä ikuisesta kilpajuoksusta johtuvista syistä karannut väärille raiteille. Syyksi on keksitty valtion aluehallintouudistus. Todellinen syy on resurssien puute. Luulen, että moni kansalainen ymmärtää valvonnan niin, että joku valtion virkamies viettää kaivoksella kahdeksan tuntia päivässä syynäten, että kaikki on ok. Todellisuus lienee kaiketi jotenkin sellainen, että resurssit riittävät valvontaan muutaman viikon välein.
Oli sitten kyse vanhustenhoidosta tai kaivoksesta, ei kestävyysvajetta poteva julkinen talous kykene missään tapauksessa luomaan valvontakoneistoa, jossa kaikkea toimintaa kyetään valvomaan oikeasti. Monesti joudutaan tyytymään pelkkään kirjalliseen prosessiin. Erityisesti sosiaali-ja terveyspuolella pitää katseet kohdistaa kuntiin. Kun kunta ostaa palveluja, sen tulee huolehtia laadusta. Ja kun kunta tuottaa palveluja itse, luottamushenkilöiden on hyvä pitää huoli siitä, että säännöksiä noudatetaan. Ja kaikkein tärkeintä on, että kansalaiset tekevät havaintoja. Kun epäkohdan havaitsee, siitä tulee ilmoittaa. Se on kansalaisvelvollisuus.
Kulunut viikko:
Maanantai: Suunnittelutöitä, sisäistä valvontaa ja sisäistä turvallisuutta. Flunssa pukkaa päälle.
Tiistai-keskiviikko: Sängyn pohjalla flunssassa.
Torstai: Hallintoa konttorilla.
Perjantai: Viestintää ja kokousten järjestelyä. Puolilta päivin rotaryklubivieraaksi kertomaan avista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti